Tehtiin kaksi kierrosta. Into aloitti kaukoilla. Tein ensin kisamaisen. On tässä heti tahmeampi, mutta pystyi kuitenkin kaikki tekemään, eikä liikkunutkaan ihan hirveästi. Vaikka aina välillä tuntuu kaukojen suhteen ihan epätoivoiselta, niin on niissä varmaan jotain kehitystäkin tapahtunut.

Sitten ruutu (ilman nauhoja). Ensin merkistä palkka, taisi tulla toisestakin, kun teki niin hyvän ;). Ruutuun todennäköisesti ihan hyvin. Paikkaa on itsekin tosi vaikea hahmottaa ilman nauhoja. Kun en ihan heti kuitannut, korjasi Into heti taaksepäin, mikä on oikein hyvä. Siitä sai ottaa palkan. Toinen lähetys sitten vähän lähempää ja suoraan ruutuun. Nyt tosi hyvä paikka. Juoksin palkkaamaan ruutuun.

Tunnarissa vähän enemmän kapuloita ja vähän väljemmin. Tuuli oli aika kova ja yritettiin laittaa tunnari tuuleen nähden vaikeimpaan mahdolliseen suuntaan. Intolta ihan tosi hyvä etsiminen. Lähti heti vasemmalta etsimään (oma siellä reunalla) ja todennäköisesti sen kovan sivutuulen takia tsekkasi ensin reunimmaiset ja sitten omalle, jonka otti heti ja palautuskin melkein loppuun asti laukalla. Erittäin hyvä, varma ja rento suoritus. Jes.

Toisella kiekalla sitten juostiin vähän enemmän. Ensin ohjattu. Tässäkin palkkasin ensin merkkiä. Vasemman haku hyvä, vauhtipalkka. Oikeaa hakiessa meni keskikapulalle, sain helposti korjattua. Tästä vain nami. Uusinnalla sitten OK, joskin heti tooooosi varovainen meno kapuloille, kun halusi ihan varmasti tehdä oikein. Vauhtipalkka tästäkin.

Lopuksi parit luoksetulon stopit maalin kierron kautta niin, että Anu heitti palloa. Eka OK, sitten alkoi ennakoida ja vilkuilla jo kiertoon lähtiessä toiveikkaana Anun suuntaan. Muutaman suoran jälkeen sain toisenkin stopin tehtyä ja sitten vielä suora lopuksi. Erikseen maahanmenoja lähempää.

Ja sitten kaiken kruunuksi vielä koko porukka (kyllä, myös se juoksuinen narttu ja pari urosta) uimaan. Oli niin siistiä koirienkin mielestä.

Aloitettiin paikallaoloilla. Ensin istuminen, joka oli tosi pitkä erinäisistä syistä johtuen (koiria alkoi putoilla maihin ja jouduttiin sitten aina odottamaan vielä vähän lisää) ja sitten makuu. Makuussa Into meni viimeisenä maahan ja nousi ensimmäisenä ylös. Istumaan nousu aavistuksen tahmea, muuten OK. Istuminen hyvä.

Yksittäin aloitettiin idarilla. Järjestys taisi olla maahan-seiso-istu. Asennot oikein, viimeisellä suoralla seuraaminen alkoi painua taas matalahkoksi.

Sitten luoksetulon stoppeja kiertämisen kautta. Avustajalta pallo. Ihan OK.

Tunnari muuten kisamainen, mutta kapulat tiiviisti. Tosi hyvä etsiminen, palautus vähän hidas.

Ohjatussa palkka ensin merkistä, toinen lähetys lennosta ja heti kapulan nostosta vauhtipalkka. Tämä ihan OK. Merkki nyt on hidas, mutta muuten.

Ruutu ilman nauhoja, palkka valmiina. Tässäkin ensin palkka merkistä, uusi lähetys epämuodollisesti ja ruudussa sitten tosiaan palkka valmiin. Erikseen vielä muutama paikanhaku läheltä, ihan OK.

Lopuksi tein sitten vielä itsekseni seuraamista, tuntui ihan hyvältä.

Kivat treenit, sääkin oli kerrankin oikeasti kesäinen. Tuuli kuitenkin sen verran, että liian kuuma ei ollut. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee!

Välistävetoja tehtiin neljällä rinnakkaisella hypyllä. Inton kanssa pääasiallisesti selvittiin molempiin suuntiin, mutta myöhässähän minä olin koko ajan noin vuoden. Muutaman kerran Into lipesi otteesta, mutta aika hyvin tuli mukaan ohjauksiin.

Vaihdettiin myös koiria. Luun kanssa on aika pelottava mennä, se tulee niin järjettömällä voimalla ja raivolla. Kyllä se varmaan vähän kovempaakin tulee kuin Into, mutta Into tuntuu sellaiselta kevyeltä ja ilmavalta. Luun kanssa fiilis on enemmän sellainen sotatanteremainen. Taisin minä jonkun sen kanssa saada onnistumaan.

Nipsu taas tuli välistävetoihin ihan ilmaiseksi, siis tosi helposti. Kiirehän senkin kanssa tuli. Nipsun kanssa tuntuma on taas sellainen, että koira menee sinne, tänne ja tonne koko ajan. Pieni koira ehtii ottamaan niin paljon enemmän askeleita esteväleissä, että tuntuma on sellainen levottomampi.

Leikkaukset oli Inton kanssa tosi vaikeita. Minä en vaan osaa ja Intokaan ei luonnollisesti kovin hyvin, kun niitä on niin vähän tehty. Saatiin sentään jotenkin molempiin suuntiin onnistumaan.

Kontakteja tehtiin sitten niin, että Anu palkkasi heti, kun varvaskin osui maahan. Kontakteja (kuten agia muutenkin) on tehty niin vähän, että ovat menneet jopa normaaliakin hitaammiksi. Näillä saatiin aika kivoja aikaiseksi. Puomilla oli bonuksena putki-puomi-erottelu, jonka Into hoiti tosi hienosti.

Lopuksi sitten veteraaniosasto (Svante & Tuittu) pääsi vähän tandemliitelemään. Olivat kovin taitavia ja tohkeissaan. Svante sai lisäksi tehdä vähän keppejä ja putkea. Oli niin onnellinen.

Ai niin, ihan aluksi ennen ageja Into teki tunnarin. Riehutin taas lelulla ja siitä suoraan noutoon. Meinasi napata vierestä, mutta toi oikean. Tästä vauhtipalkka. Vauhtipalkkaaminen tekee nyt tuota kiirettä kapuloilla, mutta tehdään sitä nyt silti ja korjataan etsimistä sitten kohta. Haetaan nyt vähän vauhtia pienen riskin kanssa, koska seuraaviin kisoihin on kuitenkin varsin pitkä aika. Ehditään siis sitten korjaamaankin :D.

Tokoiltu on kimppatreeneissä kahdesti ja kotipihassa on sitten tehty vähän merkkiä ja kaukoja.

Juhannussunnuntaina oltiin Tullilla pienellä porukalla. Oli meiltä tosi huonot treenit. Into meni heti nysväksi, kun ensimmäisenä tehdyssä ohjatussa tuli ongelmia. Ruoho oli aika pitkää ja kapulat upposivat sinne ja tässä tuli vanha vaikeus, että ei vaan voi mennä, kun ei näe. Äh.

Lisäksi tehtiin muistaakseni luoksetuloa, tunnari ja ruutua. Nämä vissiin ihan OK.

Maanantaina valkkuryhmän treeneissä saatiin treenailla sitten kunnon kaatosateessa. Into teki ruutua, ohjattua (vain merkkiä), tunnaria ja uudelleen ruudun. Ruuduissa oli palkka valmiina, yritetään nyt sillä saada ajatusta vähän taaemmas. Palkkasin myös merkit useampaan kertaan. Ohjatussa tosiaan vain merkkiä namipalkalla. On mennyt ihan älyttömän huonoksi taas. Oli jo parempi karsinnoissa, mutta SM-kisoissa teki molempina päivinä tosi huonon merkin.

Tunnarissa toi sitten väärän. On tehty nyt paljon ruoholla ja Into etsii aina paremmin, kun ei näe. Nyt tehtiin sitten hiekalla, enemmän kapuloita ja ylimatka. Etsi muka, mutta nappasi huoletta väärän. Uusinnalla OK. Vauhtia oli sitten ihan kiitettävästi, mutta kiva olisi, kun toisi oikean. En vissiin vaan saa tähän liikkeeseen molempia; vauhtia ja varmuutta.

Itsekseni otin sitten vielä tunnarin pariin kertaan. Edelleen siellä hiekalla, ylimatka ja paljon kapuloita. Nostin vielä vaikeusastetta riehuttamalla Intoa lelulla ja siitä lennosta etsimään. Taas toi ekalla väärän ja nyt sai tästä jo kevyen suulliseen palautteenkin. Uusinnalla sitten oikea, vaikka melkein napsi vääriäkin.

Lisäksi otettiin vielä ruudun paikanhakuja läheltä. Ne hyvin.

Agilitya treenattiin eilen valmennusryhmän treeneissä. Tehtiin hyppytekniikkaa, mikä on kyllä tosi mielenkiintoista. Ensin set pointia, sitten perussarjaa ja viimeiseksi taipumista. Into selvisi tehtävistä kaiketi ihan hyvin. Mielenkiintoisinta olikin seurata muiden suorituksia ja yrittää sieltä nähdä, miten koira hyppää. Vaikeaa se on, mutta ehkä niistä vähän jotain näkee. Oli tosi kivat treenit ja meille kuin tilauksesta, kun olin aika päänsärkyinen ja normi agitreenaaminen olisi voinut olla vähän hankalaa.

Reilun viikon päästä on Saiman rippijuhlat, siitä viikon päästä alkaa loma ja sitten varmaan päästään hiljalleen normaaliin treenirytmiin. Kulunut kevät/kesä on ollut aika hektinen muuton, yo-juhlien ja kaiken muun hässäkän takia, että vähän tässä alkaa loman tarpeessa jo ollakin...

Kuva: Tytti Käyhkö

Radan opin melko helposti ja se tuntui ihan kivalta. Ekalla yrityksellä päästiin Inton kanssa melkein radan puoleen väliin saakka, siinä sitten en tajunnut edellisten hyppyjen syöttävän niin vinoon ja Into menikin kepeillä toiseen tai kolmanteen väliin. Leikkaamalla muurilla onnistui sitten tuokin. Sitten muutaman esteen päästä Into kääntyi jaakotuksen väärään suuntaan, sitä jouduttiin ottamaan parikin kertaa. Siitä loppuun päästiinkin sitten ihan kunnialla.

Otettiin sitten vielä erikseen sitä keppejä edeltävää hyppykuviota ja kepeille menoa, nyt ihan OK, etenkin kun lähetin putkeen kauempaa ja pääsin hypyille paremmalle etumatkalla.

Välissä sitten tosiaaan Petrin virittelemää ketteryysrataa, jossa piti singahdella sinne tänne ja tonne. Muistin kyllä 32 esteen radan, mutta tässä sekosin pasmoihini heti alussa.

Toinen kierros oli sitten 0 tai ulos ja taas tehtiin virhe siinä samaisessa keppikohdassa, vaikka tein sen leikkauksenkin, eli meidän rata loppui sitten siihen.

Into oli tosi kivan ja kiltin tuntuinen, ei sinkoillut ollenkaan ja kulki helpon oloisesti. Hyttysiäkään ei ollut niin paljoa kuin pelkäsin (toki ihan riittämiin silti), oikein kivat treenit siis.

Näyttämönpuisto on treenipaikka, joka ei petä häiriöiden suhteen. Siellä pelataan jalkapalloa, heitellään fris... siis liitokiekkoja ja kulkijaa menee muutenkin suuntaan jos toiseen. Niin tälläkin kertaa.

Aloitettiin paikallaoloilla, nämä Intolta hyvin.

Yksittäin Into teki ensin ihan vaan pelkkää merkkiä. Lähetyksiä ja paikankorjauksia merkillä. Palkkailin sekä namilla, että pallolla.

Sitten taidettiin tehdä tunnari. Kapulat upposivat aika tehokkaasti ruohoon ja Into menikin ensin pitkälle yli. Löysi sitten kapulat ja nappasi oman nopeasti ja varmasti. Vauhtipalkka namilla.

Sitten luoksetuloa. Ensin suora aika läheltä eteen, josta namipalkka. Sitten kisamatkalta. Tuli kuin ammus, mutta sain itsensä pysäytettyä eteen ilman että törmäsi. Kolmas oli sitten jo tosi hyvä, kovaa ja korrektisti eteen. Tästäkin ensin nami ja sitten lelu.

Lopuksi ruutu, jossa palkka valmiina. Ruutu oli kävelytien vieressä ja en tiedä johtuiko kävelytiestä ja siinä kulkevasta liikenteestä vai mistä, mutta  Into tekin ruutuun mennessä banaanin vasempaa, kun yleensä tekee oikeaan. Ruutuunkin meni ihan vasemmasta etureunasta. Palkka löytyi vasta kun kerroin sen olemassa olosta. Toisella vielä pahempi banaani (edelleen sinne vasempaan) ja jopa sivusta sisään ja vähän yli ruudusta. Onneksi ei tajunnut ruudussa olevaa palkkaa, joten huusin vain pois ja otettiin uudestaan. Nyt tosi hyvä paikka (tosin edelleen vähän oudosti vasemmalla) ja siitä sitten ruudussa oleva palkka.

Lopuksi tein vielä itsekseni pienen pätkän seuraamista ja kaukoja ihan läheltä.

Ihan kiva pehmeä lasku tokoarkeen reilun viikon tauon jälkeen. Nyt kun vielä saisi itsensä raiteilleen tämän arvokisaputken jälkeen. Väsyttää nimittäin vieläkin jonkin verran.

Reissuun lähdettiinkin sitten vasta lauantaiaamuna ja matkaseuraksi saatiin yllättäen Anu, Nipsu ja Luu. Kisapaikallakin oltiin ihan ajoissa ja se osoittautuikin vallan mukavaksi hyvine lenkkimaastoineen ja järvineen.

Inton kanssa oltiin Tamskin maksijoukkueessa ja meidän vuoromme oli toisella kierroksella. Etukäteen olin ajatellut, että kunhan siitä joukkueradasta nyt selvittäisiin kunnialla, muuten viikonlopun osalta ei ollut mitään odotuksia (agility on jäänyt pahasti tokon jalkoihin ja treenimäärät on olleet minimalistisia). Maksien rata vaikutti onneksi varsin helpolta ja ihan kivalta. Tiesin heti jo reunalta katsellessani, että meillä on Inton kanssa ihan oivat mahdollisuudet selvitä siitä. Tutustuessakin olin aika nopeasti varma siitä, että mitä missäkin teen. Alun päädyin ottamaan vastaan, koska Into kääntyy niin tosi hyvin. Keinun päätin viedä sieltä sisäkautta, vaikka ulkokautta leikkaamalla olisi ehkä ollut nopeampi, mutta en vaan erityisesti pidä leikkauksista, enkä niitä osaa, joten en halunnut nyt tässä tilanteessa lähteä kokeilemaan.

Into oli oikein kiltti ja teki hienon radan. Kontaktit oli tosi hitaat ja keinulla seisotin aika huolella, että ehdin itse jatkoon paremmin, eli aikaa paloi, mutta tehtiin kuin tehtiinkin nolla. Jee! Olin niin tyytyväinen. Oli ihan huippua onnistua joukkueradalla .

Inton joukkuerata

Muutkin joukkuelaisemme hoitivat leiviskänsä aivan superisti ja niinpä tuloksena olikin huikea 6. sija yli 60 maksijoukkueesta. Ei huono! sanoisi eräskin tanssitaiteilija .

Maksijoukkue Tommi ja Satiainen, Kati ja Into, Pekka ja Spot ja Sarkku ja Pimpo

Koska myös muut säkäluokat hoitivat homman vähintäänkin mallikkaasti (medit peräti 4. sija!) saatiin jo vuosia himoittu ja haaveiltu seuramestaruus Tamskille! Aivan loistavaa! Tämä jos joku kertoo tason noususta ja leveydestä. Nostettahan tässä on ollut jo muutaman vuoden ajan, kolme vuotta sitten tuli makseille joukkuekultaa ja viime vuonna mineille hopeaa. Nyt saatiin kerrankin hyvä onnistuminen kaikissa säkäluokissa ja näin tuli poika kotiin! Selvästi panostukset kilpailuagilityyn ja harjoitusolosuhteisiin näkyvät tamskilaisten suorituksissa. Ja tulevaisuuskin näyttää vähintään valoisalta, hyvä TAMSK  !

Seuramestari 2012 TAMSK!!

Sunnuntaina oli sitten vuorossa yksilökisa. Vaikka odotukseni ja tavoitteeni olivatkin enemmän siellä joukkuekisan puolella, niin en ihan tätäkään olisi toivonut. Vein siis Inton esteen neljä sijasta lähtöhypylle. Se rata oli sitten siinä. Vielä nytkään en tajua, että miten oikein päädyin sinne, olin kyllä tutustunut rataan  ja mielestäni tiesin, että missä seuraava hyppy on. Ajatuksena oli kulmata ja varmistaa, etten vie koiraa sen nelosen väärälle puolelle, mutta meni sitten se kulma vähän pitkäksi. Tajusin vain, että esteellä on ajanottolaitteet, ei siis voi olla oikea este! Eipä ole tällaistakaan mokaa tullut ennen tehtyä, että olihan se nyt SM-kisoissa sitten aika. Toki rata muutenkaan ei ollut ehkä ihan meidän rata. Varsin suoraviivainen ja nopea, joka tietää taas vaikeuksia omalle ehtimiselle, mutta olisihan sitä nyt mieluummin hyllyttänyt jotenkin muuten, kuin viemällä koiran väärälle esteelle...

Tai sitten se on geeneissä, ei vaan voi mitään

No, en ole vielä ikinä kaatunutkaan agilityradalla, joten Sarkun kanssa sovittiin, että ensi vuonna sitten kaadutaan .

Inton hyppyrata

Loppupäivän saikin sitten keskittyä seuraamaan muiden suorituksia ja olihan se taas jännittävää. Harmittavasti sade alkoi finaalien aikana ja yltyi sitten maksien finaalin aikana jo ihan kaatosateeksi ja jatkui sellaisena sitten melkein koko minienkin finaalin ajan. Sitkeästi kuitenkin istuttiin katsomossa tappiin asti. Ja hienoja suorituksia nähtiinkin roppakaupalla. On se vaan helppoa, kun sen osaa. Kotiin saatiinkin sitten ajella auto täynnä märkiä vaatteita ja koiria. Hehkeää.

Into kisaturistina

Kaikki kuvat: Laura Järvinen

Mutta olipa kiva viikonloppu ja tunsinkin sisimmässäni aavistuksenomaisen agilitymotivaation nousun. Josko tässä kesällä ehtisi nyt vähän enemmän treenailemaan ja kisailemaankin. Vaan nyt on kyllä takki tyhjä! Jos se oli sitä jo viime viikonlopun jälkeen, niin nyt se sitten vasta kuiviin imetty onkin. Onneksi juhannuksen saa vaan olla ja palautua. Tulee tarpeeseen.

Kateissa olevien agilityasetusten löytämiseksi olin ilmoittanut Inton Tamskin iltakisoihin keskiviikkona. Kaksi agilityrataa. Ajattelin, että kisarutiinin löytäminen on tässä vaiheessa tärkeämpää kuin treenaaminen.

Ekalle radalle sain jotenkin ihan älyttömän hyvän draivin päälle. Intokin oli kiltti ja taitava ja näin saatiin väännettyä 0, sijoitus oli 3.

Toinen rata oli jo profiililtaan astetta inhottavampi. Siinä oli pari sellaista kohtaa, jotka tiesin aika mahdottomiksi. Rata kosahti meillä kuitenkin pariin pudonneeseen rimaan. Ekaan en ehtinyt reagoida, toisen jälkeen lopetin sitten radan siihen. Sieltä siis hyl.

Ihan hyvä fiilis noista kuitenkin jäi. Ehkä me vähän vielä agilityakin osataan. Ja osataan tai ei, näillä mennään SM-kisoihin.

Muuten onkin sitten lepäilty ja toivuttu viikonlopusta. Into saa nyt pitää varmaan viikon verran tokolomaa, ensi viikolla palataan sitten ruotuun senkin suhteen.