Eilen oli taas joka viikkoinen maanantai-hässäkkä. Pääsen töistä viideltä ja tallille pitäisi lähteä jo viimeistään kuudelta (mielellään vähän ennen). Ratsastusta seitsemästä kahdeksaan ja sitten agilitytreenit samassa maneesissa yhdeksästä kymmeneen. Esteiden pois keräämisen ja loppuverryttelyn jälkeen olen kotona haarukassa 23.15-23.30. Sinänsä ajankäytöllisesti taloudellista, kun ymppää kaksi harrastusta yhteen iltaan, mutta aika rankkaa se on. Välillä aina tuntuu, että on rankan ratsastustunnin jälkeen sen verran poikki, että agilityssa en sitten ole enää parhaimmillani.

Eilistä supertiukkaa aikataulua sotki vielä sekin, että joku koirista oli tehnyt parit aika mojovat p...aläjät sisälle päivän aikana. Niitä siivoillessa vierähti tovi jos toinenkin. Kotona olleet lapset eivät kuulemma olleet huomanneet mitään - juu, ei varmaankaan ;-). Koko porukalla on ollut nyt muutaman päivän ajan vatsat vähän löysällä, johtuneeko sitten ruokamerkin vaihdoksesta vai mistä. Toivottavasti tilanne nyt tasaantuu pikimmiten.

Ratsastustunti meni osittain hyvin, osittain vähän vähemmän hyvin. Menin Depi-nimisellä kimolla tammalla, josta kyllä pidän, mutta joka helposti hiukan kuumuu ja tulee raskaaksi kädelle. Eilinen alkutunti oli tosi hyvä. Depi oli rento ja rauhallinen. Oikea laukka oli varmaankin parasta mitä ikinä olen sen kanssa mennyt. Sitten tehtiin sellaista harjoitusta, että laukattiin kahdeksikkoa, eli toisessa päässä myötälaukkaa ja toisessa sitten vastalaukkaa. Tästä, etenkin siitä ympyrän vaihdosta ja vastalaukasta, Depi sitten hiukan kuumui ja en saanut sitä enää lopputunnista sellaiseksi rennoksi ja kivaksi. Mutta kaikkiaan ihan positiivinen tunti, on tuolla hepalla katastrofaalisempiakin tullut ratsastettua :-).

Agilitytreenit menivät ihan hyvin. Svante oli aika innokkaan ja vauhdikkaan oloinen. Saatiin vähän virheitäkin aikaiseksi ja tuli hiukan tehtyä sellaista hinkkaamista ja hiomista. Kontaktit olivat tietenkin täydelliset. Nyt pähkäilen sitten sen asian kanssa, että palkatakko aina kontakteilla vai ei? Toisaalta palkkaaminen vahvistaa kontakteja, toisaalta taas Svante osaa asian, joten teenkö jatkuvalla palkkaamisella kontakteista turhan "numeron" ja nostan ne jotenkin esiin muiden esteiden joukosta? Pitäisikö niihin treeneissä suhtautua kuten mihin tahansa muuhunkin esteeseen; suoritetaan oikein osana rataa? Siirtyisikö se sama sitten kisoihinkin. Jos sitten ottaisi toisinaan erikseen pelkkää kontaktitreeniä ja palkkailisi silloin enemmän... Tiedän, että kontaktiongelmat kisoissa johtuvat minusta, teen jotakin erilailla kuin treeneissä. Toisaalta Svante osaa kontaktien suorittamisen, mielestäni ei ole kohtuutonta vaatia siltä sitä, vaikka ohjaaja vähän kämmäilisikin. Ja treeneissä se kyllä tekee ne riippumatta siitä, että minne minä liikun. Mutta taitaa kisatilanteessa meillä molemmilla nousta kierrokset sen verran, että paketti ei tahdo pysyä kasassa. Ainakaan ihan joka kerta.