Koska jätin eilen ratsastuksen väliin (olin jo maanantaina ja menen lauantaina ja sunnuntaina, joten eiköhän se riitä yhdelle viikolle) päätin olla muuten tehokas ja kokeilla Svanten kanssa tunnaria. Johan sitä viimeksi lokakuussa otettiin :-o. Haetutin ensin pelkkää omaa ihan vaan piilosta, sitten laitoin sen keskelle isoa määrää kapuloita. Svante teki taas kaikki mahdolliset virheet; toi väärän, nosteli kaikkia, toi kaksi (tämä oli ihan uusi variaatio) jne. Lopulta saimme kuitenkin pari ihan onnistunutta suoritusta, joissa se selvästi etsi ja löysi oikean. Sillä on vaan tuossa liikkeessä niin hirveä kiire, että se ei kerta kaikkiaan malta haistella kunnolla. Ja itsekin mokasin, kun otin tunnaria tuollaisessa tilanteessa. Emmehän ole koko talvena treenailleet omassa pihassa (tai missään muuallakaan) oikeastaan mitään ja kun Svante huomasi, että nyt tehdään jotain, oli sillä kierroksia aivan liikaa - etenkin tunnariin. Taidan kuitenkin ottaa sen verran takapakkia tuossa liikkeessä, että tehdään nyt jonkin aikaa ihan vaan sitä oman etsimistä ja otetaan sitten vasta jonkun ajan kuluttua ne muutkin kapulat mukaan.

Tunnarin lisäksi otin eilen sivulletuloja, siis ihan vaan edestä. Tämä on asia, joka on jäänyt meillä hunningolle ja kokeissa Svante aina välillä jättää sen vajaaksi. Jotenkin kun on niin paljon "isoja" opetettavia asioita jäävät nämä pikkujutut helposti unohduksiin. Sitten otin vähän kaukoja. Ihan yksittäisiä asennonvaihtoja. Nämäkään eivät menneet mitenkään erityisen loistavasta, jotenkin Svante yliyrittää kun olen siinä lähellä. Lopulta oltin muutaman vaihdon sarjan vähän kauempaa ja se menikin paremmin. Etenkin viimeinen seisomasta maahan oli tosi hyvä.

Alkuillasta kävimme jäällä lenkillä. Taas toistui Elviksen omituinen käytös. Meillähän koirat leikkivät valitettavan vähän keskenään, mutta jäällä usein innostuvat juoksentelemaan. Elvis aina alkaa haastamaan Oivaa leikkiin; lätkii tassulla, roikkuu niskassa jne. Mutta sitten kun Oiva viimeinen innostuu ja saa kunnon ympyränjuoksukohtauksen, menee Elvis suorastaan paniikkiin, se painautuu ihan littanaksi maahan ja makaa siinä niin kauan kun Oiva riehuu. Tällä samalla kaavalla on toimittu nyt jo useampi vuosi. Elviksestä leikkiminen on siis hauskaa niin kauan, kun se tekee sitä Oivalla. Sitten kun siihen olisi mahdollisuus Oivan kanssa, se ei enää olekaan hauskaa. Kiharaisella koiralla on kiharainen tuo mielikin.