Lauantaina poikkesin aamutuimaan Pirkkahallin näyttelyyn moikkaamaan  Heliä ja Svanten tytärtä Ritua. Ritun kehäesiintymistä en ehtinyt näkemään, kun piti kiiruhtaa kotiin (lähdimme perheen voimin Sappeeseen laskettelemaan), mutta pääsinpä vähän rapsuttelemaan. Kehäesiintyminenkin oli mennyt oikein mallikkaasti; NUO ERI1.

Pois lähtiessä tarttui matkaan koirille  uudet pedit, vähän nykyisiä pehmeämmät. Elvis onkin sitten nauttinut uudesta pehmeydestä koko viikonlopun valtaamalla vähintään kaksi kolmesta pedistä ja nukkunut niin nauttivan näköisenä, onnellisena huokaillen. Saima jo sanoikin, että Elvis olisi varmaan kaikista onnellisin, jos uusi pehmeä peti laitettaisiin näyttelyhäkkiin ja se saisi nukkua siellä. Koska olen nyt kuitenkin edelleen sitä mieltä, että näyttelyhäkki ei mikään varsinainen sisustuselementti ole, joutuu Elvis tyytymään  häkittömään elämään, onneksi edes pehmeällä pedillä :-)

Saara meni sunnuntaiksi näyttelyyn aputytöksi, me Saiman kanssa sen sijaan uhmasimme lumimyrskyä ja lähdimme Paarentielle etsimään sinne viime sunnuntain hakutreeneissä unohtunutta näyttöliinaa. Tarkoituksena oli samalla tehdä koirien kanssa jonkinlainen lenkki. Kävelimmekin jo hyvän matkaa metsäautotietä pitkin, kun taivas meni yht'äkkiä aivan tummaksi ja tuli melkein pimeää. Samoin tein iski kova tuuli ja aivan käsittämätön lumisade. Emme nähneet montaakaan metriä eteemme ja kun lähdimme palaamaan takaisin päin ei jälkiämme (vain muutamaa minuutta aiemmin tehtyjä) näkynyt enää ollenkaan. Onneksi tuo hurjin myteri kesti vain muutaman minuutin ja olosuhteet helpottivat edes vähän. Saima oli sitä mieltä, että mennään autolle ja lähdetään kotiin, mutta minä halusin mennä (kun kerran sinne asti oli tultu) etsimään sitä liinaa. Niinpä lähdimme kulkemaan hakualueen keskilinjaa lunta sivuun potkien. Liina löytyikin sitten alueen alkupäästä, joku ystävällinen sielu oli sen käärinyt rullalla ja nostanut kuusen oksaan, kiitos siitä! Mutta olipahan myteri, en muista tuollaista aiemmin kokeneeni.

Iltapäivällä menimme Saimankin kanssa näyttelyyn pyörähtämään. Kaikki kivat  ja mielenkiintoiset rodut (lue: kiharat) oli jo arvosteltu, mutta sain sentään jotain pientä koirille ostettua.