No niin. Tänään sitten hakuiltiin. Luulisi sitä jo oppineen, mutta ei - Ylöjärvelle mentiin taas. Ja lunta oli. Paljon. Jo pelkkä alueelle pääsy edellytti aikamoista rämpimistä, eikä se alueen tallaaminenkaan mitään ihan kevyttä hommaa ollut. Lunta oli vaihtelevasti polvesta puoleen reiteen. Pinta oli vielä inhottavasti öisen pakkasen jäljiltä kova.

Päädyimme tallaamaan _vain_ neljä kaistaletta ja oma pidempi treenini lyheni myös siihen neljään pistoon. Otin ensin vasemmalle ilmaisun irtorullalla, ihan OK, paitsi että koira ei meinannut päästä liikkumaan ja puski kaulaansa myöten hangessa. Mutta sitkeästi toi rullan loppuun asti. Vasemmalle tyhjä. Svante kääntyi alueen puolesta välistä, selvästi tiesi, että ketään ei ole. Normaalisti olisin vaatinut paremman tyhjän, mutta nyt annoin tulla pois, oli sen verran vaikean näköistä eteneminen.

Kolmas oli kiintorullailmaisu. Itse suoritus ok, mutta melkein tuli itku, kun katsoi koiran rämpimistä hangessa. Mutta homma hoidettiin, olosuhteista välittämättä. Viimeinen oli sitten suora palkka ja aika lähellä keskilinjaa.

Oli kyllä sellainen treeni, että olisi ehkä kannattanut jättää väliin. Tuollaisissa olosuhteissa ei oikein pysty tekemään mitään järkevää ja vaatii koiralta aika rajua motivaatiota rämpiä siellä kaulaansa myöten upottavassa keväthangessa. Vaikka Svante ei tuosta treenistä varmaankaan oppinut mitään uutta, niin toivotaan, että minä otin opikseni. Ja noihin maastoihin menen seuraavan kerran aikaisintaan juhannuksena!