Eilen oli sitten taas maanantai, eli painatettiin tukka putkella menemään. Jo työpäivä oli aika kaoottinen, kun olin edellisellä viikolla neljä päivää out of office ja täällä sitten sähköposti ja pöytä pursuilivat. En päässyt ihan ajallaan lähtemäänkään ja tuli sitten vielä normaaliakin kamalampi kiire. Kaiken kukkuraksi tallille johtava tie oli aivan karmeassa kunnossa ja olin jo pelkästä ajomatkasta aivan poikki, ennen kuin hevosta olin nähnytkään :).

Hevoseksi on merkattu taas Depi. On ollut nyt kiva mennä samalla hevosella useampi kerta peräkkäin. On heti sellainen tuntuma hevoseen ja pääsee joka kerta nopeammin ja nopeammin sinuiksi hepan kanssa. Ainakin nyt Depin kanssa tämä on toiminut ja olen saanut aikaiseksi tosi kivoja tunteja.

Eilen jatkettiin edelleen tällä taivuttelu-teemalla. Tosin nyt lähinnä kulmia ja kaarevia uria hyödyntäen, eli enemmän mentiin nyt suoralla hevosella. Aloitettiin työskentely ihan käynnissä, tultiin pitkin keskihalkaisijaa suoralla hevosella ja päädystä käännyttiin aina vuorotellen oikealle tai vasemmalle. Ennen käännöstä asetus ja hevonen sisäpohkeen ympäri ja käännöksessä kohtuullisen voimakas taivutus ja sitten uralla rauhallinen suoristus. Kulman asetuksilla ja taivutuksilla haettiin siis muotoa ja pyrittiin rauhallisen suoristuksen kautta säilyttämään muoto myös suoralla hevosella.

Aika nopeasti harjoitusta vaikeutettiin niin, että uralla jätettiin asetus päälle ja tehtiin sulkua. Sitten tehtiin ravissa koko uralla niin, että kulmiin voimakkaat taivutukset ja uralla avoa. Laukka alettiin nostamaan kulmasta, eli avosta varovainen suoristus ja siitä mahdollisimman kevyt ja helppo laukannosto muoto säilyttäen. Jonkin verran tehtiin myös ravilisäyksiä sekä uralla että koko rata leikkaalla, kertaalleen taidettiin tehdä myös lisätty laukka koko rata leikkaalla. Sekä ravissa että laukassa (ennen kulmaa raviin) tärkeää oli saada kulma ratsastettua oikein asettuneella ja taipuneella hevosella ja siten säilyttää muoto. Ai niin, laukassa tehtiin myös avotaivutusta uralla.

Depi oli tosi kiva. Pysyi rentona ja rauhallisena koko tunnin, ei edes kuumennut noista useista laukannostoista. Avot ja sulut nyt ei mitään erityisen hyviä olleet, mutta yritystä meillä oli niissäkin. Kaikkiaan onnistunut tunti.

Ennen agitreenien alkua ehdin taas vähän tokoilemaan Svanten kanssa. Otin ohjattua ja pitkästä aikaa ihan merkin kautta. Se oli todella pitkästä aikaa, sillä viimeksi olen tainnut ottaa ohjattua ihan kokonaisena liikkeenä joskus viime syksynä :-o. Siihen nähden ei ollut ihme, että yritti ekalla lähetyksellä ryysiä suoraan kapulalle, mutta pysähtyi ja haki merkille. Lopuilla meni ihan oikein, toki helposti jää edelleen merkin eteen (tämä on toiminut hyvin pelkkää merkkiä ottaessa, mutta ilmeisesti kiire noutoon aiheuttaa tuon ennakoinnin). Noudot tosi hyvin, ei katsonutkaan keskimmäistä, vaan kääntyi hyvin aina oikeaan suuntaan. Ja luovutusasento suora! Ja jokaisella noudolla. Taidan edelleen jatkaa noutojen ja merkin pitämistä pääasiallisesti erillään ja yhdistellä vain silloin tällöin. Nyt ainakin tuntui, että liikkeeseen oli tullut tätä kautta selvää varmuutta.

Otin pitkästä aikaa seuraamistakin jonkin verran, ihan jopa juoksuakin. Vähän pyrki pomppimaan, mutta kohtuullisen hillittyä. Käännökset (etenkin oikeaan) ovat kehittyneet, ainakin eilen teki hyvin ja tiiviisti.

Lisäksi tehtiin suora luoksetulo, eteen- ja sivulletuloja (miten on mahdollista, että EVL-koira on unohtanut, että miten tullaan sivulle, _pomppii_ kuin joskus teininä, tätä(kin) pitää taas muistaa treenata) ja vähän kaukoja. Kaukoissa liikkui nyt jonkin verran, niitä on otettu viime aikoina tosi vähän, pitänee taas ottaa enemmän ihan vaan yksittäisiä asentoja.

Noista huonoista sivulle tuloista järkyttyneenä hinkkailin niitä vähän agi-ratojen välillä ja ihan sellaisilla perustreeneillä (eli omalla liikkeellä auttamalla) sain nopeita, tiiviitä ja ennen kaikkea pomputtomia perusasentoon siirtymisiä aikaiseksi. Huoh, aina sitä joutuu palaamaan näihin perusasioihinkin välillä.

Agilityssa ei kummempia, sellaisia perussuorituksia, ei mitään loisteliasta, mutta ei pahoja kämmejäkään. Kontaktit olivat aika hitaita ja niistä en sitten pahemmin palkkaillut. Ajattelinkin lopuksi ottaa vielä pelkät kontakti oikein vauhdilla ja aa saatiinkin mentyä kunnialla ja puomikin melkein, kunnes totesin koiran ollessa tulossa alastulolle, että alastuloa ei enää ole (oli kerätty jo pois)! Mitään en ehtinyt tekemään, joten Svante teki sitten sellaisen (onneksi) hallitun loikan alas puomilta. Eipä tuo pahemmin eronnut sen kisoissa tekemistä puomeista :-p. Perässämme tulleille Hannalle ja Myytille ehdin huutamaan, että ei ole alastuloa ja Myytti saatiin pysäytettyä sitten juuri ennen lentoon lähtöä. Onneksi Svantella  näyttää olevan sen verran hyvä motoriikka ja hoksottimet, että tajusi vain hypätä alas, eikä pudonnut mitenkään hallitsemattomasti, eli mitään vahinkoa ei sattunut. Oma sydän kyllä vähän pompsahti, kun huomasin, että estehän "loppuu kesken".

Illalla (yöllä) vielä harjailin koiria, sekä Svantesta että Elviksestä lähtee hillittömästi karvaa tällä hetkellä. Että imuroitavaa piisaisi, kun vaan ehtisi imuroimaan :).