Nyt tökkii ja urakalla. Eilisellä agilitykurssilla Svante oli tahmean tuntuinen ja jotenkin haluton. Meillä on nyt ihan selvästi "ryppyjä rakkaudessa" Svanten kanssa, yhteistyö ei siis oikein toimi. Päätinkin pitää agilitystä nyt ainakin parin viikon treenitauon ja todennäköisesti vähintään kuukauden kisatauon. Josko keskittyminen metsälenkkeihin ja lepoon auttaisi vähän.

Oiva ja Elviskin pääsivät eilen mukaan Eteläpuistoon, kun Svante opiskeli. Rankkojen treenien jälkeen lähdettiin sitten vähän kävelemään Pyynikille. Elämysmatkailua meidän maalaistolloillekin. Mutta taisimme olla aika näky; Hanna-Mari, minä ja kuusi koiraa. Eikä se meno niin kauhean hallittuakaan ihan kaikilta osin ollut. Vaan ihan hyvää tekee Oivalle ja Elviksellekin päästä välillä pois kotiympyröistä ja sivistyksen pariin. Ei fyysisesti mitenkään rasittava lenkkeilyä, mutta pääkopalle vähän rasitusta.

Meidän puolella on Pyhäjärvessä vielä jäät, mutta Pyynikin puolella on sulaa. Svante ja Elvis kastoivatkin sitten talviturkkinsa. Oiva sai tyytyä kahlailuun, kun en sitä viitsinyt päästä irti (on ollut viime aikoina taas hyperaktiivinen, pitäisi vissiin tarkistaa lääkitys -  ihan oikeasti). Myös Myytti ja Kosmo taisivat uida ja Tarukin loikki rohkeasti rantavesissä. Vesileikit piti sitten jättää, kun huomasimme, että rannalla oli aika lailla lasinsiruja. Onneksi ei kukaan telonut tassuaan.

Illalla aloitimme uuden, rennon elämän ja tein koirien kanssa reipasvauhtisen puolentoista tunnin metsälenkin. Oli aivan ihana ilta ja luntakaan ei haitaksi asti. Tulinkin siihen tulokseen, että tämä on hienoa lenkkeilyaikaa, kun aurinko paistaa ja on kaunista, mutta hyttysistä ja muista öttiäisistä (puhumattakaan hirvikärpäsistä :-o ) ei vielä tietoakaan. Ihan lomaillessa ei tuo reissu kuitenkaan mennyt, vaan käpykasasta etsittiin omaa ja hienosti se sieltä löytyikin.