Yritin tänään ilmoittautua hakukisoihin. Kas kummaa, kisa peruttu koska kentällä on vielä niin paljon lunta. Sopii teemaan; sekä lumi hakuun, että kaikki mahdollinen epäonni maanjäristyksistä ukkosmyrskyjen kautta ruumiinvammoihin kun ajatuksen tasollakin lähestyn haussa kisaamista.

Ehkä pitäsi jo uskoa, että haku ei ole meidän lajimme (ainakaan kilpailumielessä) ja keskittää voimat kaikkeen muuhun. Kyllähän hakuakin voi vaan harrastella, onhan Svantella nyt jo HK2, kyllähän siinäkin jo saavutusta on riittämiin, onhan...?!

Nyt on viime aikoina mennyt kaikki sen verran putkeen, että on tooosi kiva fiilis lähteä agility-kisoihin lauantaina. Etenkin, kun agia on treenattu viimeksi pari viikkoa sitten. Ei tarvitse kovinkaan paljon mielikuvitusta käyttää aavistakseen, mitä tuleman pitää. Mutta hei, niillä vasta tylsää varmaan onkin, jotka aina onnistuu ja voittaa kaiken - ei niin mitään jännitystä elämässä. Tällainen pieni epävarmuus pitää mielen vireänä (ja yöt unettomina ;-) ).