Päivällä käytin Elviksen eläinlääkärissä. Elvis alkoi viikonloppuna kiljahdella mennessään maate ja tehdessään muutenkin äkkinäisempiä liikkeitä. Arvelin, että aiemminkin vaivannut eturauhanen vihoittelee taas ja pelkäsin, että edessä on kohta kastrointi.

Kastrointiin ei onneksi tarvitse mennä, sillä eturauhanen oli ihan kunnossa. Varmuuden vuoksi päädyimme kuvaamaan Elviksen selän ja sieltähän syy sitten löytyikin. Elviksen selässä oli aika voimakkaita nikamamuutoksia pitkin selkää. Erityisesti lantion alueella sekä etuselässä, lapojen tienoilla. Voi itkunitkunitku.

Hoidoksi Elvikseen tökättiin kortisonipiikki, lisäksi tarpeen vaatiessa särkylääkettä ja kuurina nivelten kuntoa parantavaa lisäravinnetta. Nyt ei sitten voida kuin odotella ja toivoa parasta. Pakko myöntää, että aika huolissani olen, sillä Elviksen takapää on jo ennestään hiukan voimaton ja kyseessä on kuitenkin tosi iso koira. Toisaalta aikanaan Leevi-kultaisen kanssa tuo kortisonipiikki toimi tosi hyvin ja koira oli sen jälkeen joskus jopa lähes vuoden täysin oireeton. Toivotaan, että Elviksenkin kohdalla on näin.

Mutta kyllä nyt koetellaan. Itkettää, väsyttää ja surettaa.