Että voi pieni koiranpentu olla rasittava. Olen ollut nyt pari päivää perheen Ansa-vastaava, kun tytöt ovat olleet risteilyllä mummun kanssa ja Juhallekin osunut työhön liittyviä iltatilaisuuksia.
Olen siis joutunut pitämään Ansaa mukana lenkeillä, josta seuraa se, että lenkit ovat aika pieniä, mutta sitäkin rasittavampia. Nyt Ansa sentään jo kulkee jollain tapaa hihnassa, mutta aiheuttaa kaaosta ja paniikkia roikkumalla koko ajan poikien karvoissa, korvissa tai hännissä. Ja kun se on niin pieni, se mahtuu sujahtelemaan muiden koirien mahojen alta ja ties mistä, josta seuraa se, että kulkeminen on kaikkea muuta kuin hallittua ja miellyttävää tai rentouttavaa.
Eilen olimme tosi paljon ulkona, ensin koirat riekkuivat pihassa. Svante on nyt alkanut ulkona leikkimään Ansan kanssa, eilen jopa hieman "painivat", ei siis pelkkää takaa-ajoa (lue: Svante juoksee ympyrää ja Ansa seisoo paikallaan ja ihmettelee, että minne se taas hävisi). Sitten tehtiin tuo ah niin miellyttävä kävelylenkki. Sitten Ansa olikin aika poikki ja niinpä jätin sen ja Oivan ja Elviksen kotiin ja kävin Svanten kanssa pienellä juoksulenkillä.
Lenkin jälkeen oltiin taas pihalla, koirat riekkuivat ja minä perkasin kukkapenkkejä. Sitten mentiin sisälle ja imuroin (imuria Ansa pelkää ja paljon) ja ilmeisesti kaikki ulkoilu yhdistettynä imurin pakoiluun aiheutti sen, että Ansa simahti yöunille jo yhdeksän aikaan.
Varhainen yöpuulle painuminen johti sitten siihen, että Ansa heräsi jo neljältä aamuyöstä. Se oli murtautunut pois Saaran huoneesta ja päässyt alakertaan, jossa se rääkkäsi koiria (tähän heräsin itse). Yritin saada sen rauhoittumaan, mutta huonolla menestyksellä. Otimme sen jopa meidän sänkyymme (!), mutta Ansa vain hyökki kiinni käsiin ja nenään ja korviin. Lopulta meni hermot ja survaisin sen omaan kuljetusboksiinsa, jonne se jäi protestoimaan äänekkäästi. Itse vedin tyynyn korville ja jatkoin nukkumista.
Että voi olla rasittava. Ei meillä ole ikinä mikään pentu öisin tuollaista menoa pitänyt, mutta Ansalle iski oikein kunnon ärrierikohtaus ja silloin se on aivan mahdoton.
Onneksi Saara tulee tänään kotiin...!
Kommentit