Meidän haku-ura nimittäin. Svante teki eilen heti ensimmäisellä pistolla valeen ja siitä ei päästy eteenpäin. Treeni jäi siihen ja luulenpa, että siihen jäi meidän hakuilut noin muutenkin. Jos noita valeita alkaa tulemaan jo ihan tuollaisissa paineettomissa tilanteissa, on aika selvää, mitä kilpailutilanteessa tapahtuu. Ja vaikka en mikään erityisen kilpailuviettinen ihminen olekaan, niin sen verran kunnianhimoinen kuitenkin, että puuhastelu ilman tavoitteita tuntuu turhauttavalta.

Svantea käy sääliksi. Se rakastaa hakua kuin hullu puuroa. Jos se tietäisi, että se ei enää ikinä pääse etsimään äijiä, se musertuisi täysin. Onneksi se ei (toivoakseni) sitä ainakaan vielä ymmärrä.

Koska haut meni persiilleen, otin kotona sitten vähän tokoa. Ohjatussa ensin vasen puoli, yritti taas ryysiä keskimmäiselle, mutta toisella yrityksellä hyvin. Oikea puoli meni ilman ongelmia. Kauko-ohjauksen asennon vaihtoja otettiin peruuttelujen kautta. Ihan kivasti nekin.

Sitten käytiin vielä pienellä pyörälenkillä. Se oli ensimmäinen tälle vuodelle. Svantesta pyöräily on hauskaa, minusta vähän pelottavaa. Mitä lujempaa mennään, sitä enemmän Svante haukkuu ja kyttää etupyörää. Hurjaa touhua. Tehtiin nyt ihan vaan pieni testilenkki, hyvin meni (yhä hengissä siis).