Eilen treenailtiin tokoa isommalla porukalla Sarankulmassa.

Ensin alkuun otettiin istuminen, jossa Svante juuri ennen kahta minuuttia nousi seisomaan. Voi itku. Sitten se ehti jo menemään maahankin ennen kuin ehdin paikalle. Voi isompi itku. Otin heti perään pienen hetken, jonka istui ok. Samoin vielä toisen (noin minuutin) autolla, sekin ihan hyvin.

Yksittäisliikkeistä otettiin ruutu, jossa meni ensin taas sivusta sisään. Kaksi seuraavaa lähetystä hyvin. Sitten tein vielä erikseen sen kävelyn siinä, vähän Svante nyki, mutta pysyi paikallaan. En ottanut kutsua ollenkaan, vaan palkkasin ruutuun.

Ohjatun kanssa olikin sitten suuria ongelmia. Oikeanpuoleinen olisi pitänyt hakea, mutta tunki koko ajan keskimmäiselle. Tätä hinkattiin kerta jos toinenkin. Lopulta se oikeakin sieltä saatiin. Tässä on kyllä tosi tärkeää oma katseenikin. Minun pitää muistaa kääntää pääni selkeästi siihen oletettuun suuntaan. Se auttaa Svantea selvästi.

Idari mentiin ongelmitta. Tehtiin ihan kisanomaisesti, oli merkit ja liikkeenohjaus.

Kaukot oli vähän sellainen sähellys-kaukot, kun jätin palkan taakse (tuli sen ohjatun kanssa hinkattua niin urakalla, että helpotin tätä vähän). Teki kuitenkin kaikki vaihdot.

Lopuksi muut ottivat paikallaolon, minä jätin istumaan ja meni taas maahan. Kiva, että se nyt tuon keksi (Svante ei siis ole ikinä ennen moista tehnyt, ei kisoissa eikä treeneissä). Kotona istutin tänä aamuna noin pari minuuttia, kun laitoin koirille ruokia ja Svante istui hyvin. Pitää nyt näitä vaan tehdä.