Keskiviikkoiltana otin pikaiset tokotreenit lenkin yhteydessä. Treenaamista tosin lievästi häiriköivät blondi ja sen veli (Oiva ja Elvis), jotka olivat yht'äkkiä yllättäen unohtaneet, että mitä käskyt odota ja paikalla tarkoittavat ja joista varsinkin se isompi, mustempi ja kiharampi (en viitsi leimata ja mainita mitään nimiä) otti elämäntehtäväkseen treenirepun tonkimisen ja tyhjentämisen. Voi kun edes murto-osa siitä tunteenpalosta metallikapulaa kohtaan (irti? en ymmärrä, en ole ikinä kuullutkaan!) siirtyisi Svantellekin...

Noh, jotain nyt saatiin tehtyä kuitenkin. Eli ruutua, jossa välillä palkka, välillä ei. Aina kuitenkin hyvin sisään. Tosin edelleen pyrkii varastamaan maahan, vaikka sitä ei ole tarkoitus näin treenatessa tehdä ollenkaan. Oleellista kuitenkin (ainakin minun mielestäni) on tässä vaiheessa se, että Svante menee sinne ruutuun.

Sitten ohjattua. Ensimmäisellä lähetyksellä karkasi merkiltä ja yritti mennä keskimmäiselle. Sain kuitenkin pois. Sitten molemmat suunnat ihan OK.

Luoksetuloa otin toooosi pitkänä. Ensin suoraan ja vapautus ennen eteen istumista. Sitten pysäytys pallolla (tosi kovasta vauhdista) ja sitten taas suoraa ja kovaa.

Seuraaminen oli nyt vähän siedettävämpää, eikä sellaista laukkapohkeenväistön näköistä teputtamista. Mutta edelleen se on Svante mielestä vähän turhankin hauskaa.

Metallilla ihan tasmaanoutoja ja juoksin karkuun Svanten ollessa kapulalla. Silti sitä kapulaa piti asetella ja pyöritellä ja tuoda tosi pehmeällä otteella. Sentään jotain vauhtia saatiin useamman toiston jälkeen.

Melkein unohdin, aluksi noin kolmen minuutin paikallaistuminen; hyvä ja rauhallinen.