Eilen pääsin hetkeksi eroon remontin kurimuksesta, kun piti viedä tytöt suunnistamaan. Otin sitten tietenkin Svanten mukaan, mielessä pienet tokotreenit.

Suunnistajanalut kerääntyivät Linnainmaan koulun pihalle, itse iskin silmäni koulun takana olevaan jalkapallokenttään, jossa näytti olevan hyvin tilaa. Jätin Svanten paikallaistumiseen ja menin itse rakentelemaan ruutua yms. Samoin tein yksi suunnistajaryhmistä päätyikin sinne samaiselle kentälle tekemään jotain suuntausharjoituksia, eli sellainen parikymmenpäinen tenavalauma juoksi siitä istumassa olevan Svanten ohi ja editse ja takaa, ihan joka puolelta. Ja siis juosten. Minä olin siellä parinkymmenen metrin päässä sitä ruutua rakentamassa (miten muuten voikin olla niin vaikeaa saada neljä muovikartiota edes suurinpiirtein neliöksi!) ja sydän kurkussa seurasin tapahtumia. Mutta Svante vain istui tyynen rauhallisesti. Mutta tulipahan vähän häiriöitä.

Aloitin ruututreenillä. Ensin oli palkka valmiina ruudussa ja palkkasin myös pelkästä merkistä. Oikein hyvä ruutuunmeno (paitsi mitä nyt yhden suunnistajan isä seisoi siinä merkki-ruutu -linjalla, joten Svante joutui vähän kiertämään...). Koska suunnistajat levittäytyivät nyt sinne ruutuuni suuntaharjoituksineen, päätin jättää ruudun treenaamisen vähän myöhempään. Otettiin seuraamista, joka aika poikittavaa. Teinkin sitten ihan pieniä pätkiä ja palkkailin perusasennoista. Idarista otettiin vain asennot niistä nopeasti palkaten.

Luoksetuloa otin ensin suoraan ja sitten ihan kokeenomaisesti. Oli muuten upea luoksetulo. Svante tuli lujaa ja seisomaan jarrutti niin, että maahan jäi sellaiset noin puolen metrin urat (kävin oikein tarkistamassa ja urissa erottui ihan kynnenjäljetkin, eli aika voimalla Svante siihen jarrutti). Myös maahan meni  hyvin. Lopuksi sitten vielä suora ja liikkeestä suoraan lentävällä pallolla palkaten.

Kauko-ohjauksessa otin yhden lyhyen sarjan, eli istu-seiso-maahan ja ajatuksena oli palkata siitä takana olevalle palkalle. Koska maahanmeno oli tosi hyvä, pääsinkin sitten tuosta palkkaamaan.

Tässä vaiheessa lapset olivat hajaantuneet karttoineen ja kompasseineen metsään, joten saatoimme jatkaa ruututreeniä. Nyt lähettelin tyhjään ruutuun, jonne meni todella hyvin, mutta peijakas putosi seiso-käskyllä aina maahan. Tästä syystä jouduin ottamaan useamman toiston. Hyvää oli se, että vaikka ruudussa ei palkkaa ollutkaan, meni silti aina lujaa ja aika kivasti keskellekin. Jokohan tuo ruutu alkaisi vihdoinkin Svantelle liikkeenä hahmottua (parempi myöhään, kuin ei milloinkaan). Kun sitten vihdoin saatiin yksi onnistunut seisomaan pysähtyminenkin, otin vielä lopuksi yhden ruudun, jossa palkka valmiin.

Ohjatussa haettiin kertaalleen molemmat puolet, ei ongelmia. Metallilla otettiin parit tasamaanoudot, joilla nyt lähinnä haettiin vauhtia. Juoksin karkuun, kun Svante oli kapulalla, sain sen sentään laukalla palauttamaan, mutta on se metalli vaan niin yöks Svanten mielestä.

Tokoilut kun olivat ohi, lupauduin lapsenvahdiksi syötävän suloiselle Hennille (1 v. 4 kk.) ja päätin lähteä kävelylle Hennin (rattaissa), Svanten ja Ansan kanssa. Heh heh. Olenhan minä ennenkin kulkenut koirien ja rattaiden/vaunujen kanssa, mutta silloin a) oli eri koirat ja b) mikään niistä koirista ei ollut Ansa. Svantea rattaat vähän pelotti, mun sitä nyt saattoi pitää irti. Ansahan nyt ei pelkää mitään (paitsi vähän imuria), sen sijaan sen mahtuu mm. juoksemaan rattaiden pyörien välistä, ehtii kiertämään rattaiden edestä puolelta toiselle ja osaa myös varsin mainiosti sujahdella takaani puolelta toiselle. Oli siis oikein mielenkiintoinen kävelyretki. Ansan sählääminen onneksi takasi sen, että Hennillä ei tullut äitiä ikävä, neiti vain hoki "haukku, haukku" ja kikatti Ansan sinkoiluille. Että kokemus tuokin. Yhtä sääliviä katseita olen kerännyt vastaantulijoilta viimeksi silloin, kun aikanaan kiikutin Saaraa päiväkerhoon. Saimaa työnsin vaunuissa, Saaraa vedin pulkassa ja mukana roikotin vielä kolmea koiraa...

Kotona remontti on edennyt siihen vaiheeseen, että meillä ei ole enää kylpyhuonetta. Sen sijaan meillä on paljon mm. pölyä, jonka seurauksena olen nyt viimeisen viikon aikana saanut  useita pahoja hengenahdistuskohtauksia (joita on toki ollut ennenkin). Eilen kävin lääkärissä ja nyt tilannetta hoidetaan astmaepäilynä. Sain ensiavuksi tarvittaessa käytettävän hengitystä avaavan lääkkeen ja ensi viikolla on edessä verikokeita ja puhallustestejä. Aika näyttää,  mitä tuloksista selviää. Huonepöly ja kissahan ne etukäteen ajateltuna ovat todennäköisimmät mahdolliset allergianaiheuttajat. Tosin tänä aamuna heräsin (tällä viikolla 16 vuotta täyttänyt) allergianaiheuttaja kaulani päällä maaten, enkä kokenut minkäänlaista hengenahdistusta, jos ei nyt oteta lukuun sitä pientä painetta, jonka aataminomenan päällä reporankana röhnöttävä kissa kurkkuun aiheuttaa :-).