Eilen kiikutin jalkani magneettikuvaukseen. Ihan mielenkiintoinen kokemus tuokin. Onneksi ei tarvinnut päätä kuvata, siellä putkessa olisi voinut tulla ahdistus :-o. Nyt jäi pää ulkopuolelle, mutta siltikin parikymmentä minuuttia ihan paikallaan laitteen aika kovaa ääntä kuunnellen tuntui varsin pitkältä ajalta. Ja mikähän siinä on, että kotona sitä pystyy levyttämään sohvalla vaikka tunnin evää heilauttamatta, mutta kun on pakko olla ihan paikallaan (vaikka polvea kuvattiin, ei käsiäkään saanut liikuttaa), niin heti kutittaa sieltä ja täältä, aivastuttaa ja tulee kauhea pissahätäkin ;-).

Iltapäivällä pääsin sitten kuulemaan "tuomion" kuvista. Tiedossa oli sekä hyviä, että huonoja uutisia. Hyvää oli se, että polvi on kierukan ja nivelsiteiden osalta ihan kunnossa, ei tarvita tähystystä. Sen sijaan sääriluun yläreunassa olevassa jossain pienessä nipukassa on _murtuma_, Pieni ja siisti, mutta murtuma. Se on ihan paikallaan, eli kipsata ei tarvi, mutta sitten ne huonot uutiset; neljään (4!!!) viikkoon en saa varata jalalle ollenkaan ja sitten seuraavana parina viikkona rajoitetusti. Joudun siis kulkemaan kepeillä seuraavat kuusi (6!!!!!!!) viikkoa. Ainoa ajatukseni oli, että ei voi olla totta ja melkein odotin, että kohta joku hyökkää huoneeseen huutaen "piilokamera!". Valitettavasti niin ei käynyt.

Mutta hei, aika harva sitä on EVL:n tokokoetta (ja luonnetestiä) vetänyt läpi murtuneella jalalla :-o. Hyvää taivastelun aihetta taas antikoiraihmisille -sekin hullu meni kokeeseen, vaikka jalka on murtunut... No, menemättä olisi jäänyt, jos olisin murtumasta tiennyt (sitä ei niistä heti kaatumisen jälkeen otetuista rtg-kuvista nähty), luulin että jalasta on vaan (?!) kierukka revennyt. Mutta nyt on pakko yrittää noudattaa noita ohjeita ja olla käyttämättä tuota jalkaa, että saa sen kuntoon edes jossain vaiheessa.