Kävin tänään taas koiven kanssa lääkärissä ja röntgenkuvissa. Kuvat olivat ihan OK, murtuma näkyi, mutta on edelleen siisti ja kohdallaan. Hoitosuunnitelmassa eivät armoa tunne, edelleen pitkää jatkaa keppien kanssa. Seuraava viikko vielä niin, että jalalle ei saa varata kuin oman painonsa, seuraavalla viikolla jalalle saa varata vähän ja viimeisellä kepittelyviikolla sitten vähän enemmän. Mutta koska keppien kanssa joudun vielä keikkumaan, jatkuu sairaslomakin sitten sen kolme viikkoa. Argh. Olin jo kovin toiveikas sen suhteen, että pääsisin jo nyt kepeistä eroon. Ja töihinkin (niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin) olisi kyllä jo ihan kiva päästä.

Se tässä nyt oli hyvää, että kolmen viikon päästä saan sitten alkaa kävelemään. Ihan oikeasti. Mitään juoksua tai aerobicia ei kuulemma heti kannata tehdä, mutta muuten saan alkaa ja pitääkin alkaa heti liikkumaan normaalisti. Rankemman liikunnan saa ottaa ohjelmaan sitten vuodenvaihteen jälkeen.

Vielä siis kolme viikkoa piinaa jäljellä, mutta kyllähän tämä nyt voiton puolella alkaa olla. Onneksi.

Niin, se huimaus. Se jatkuu edelleen, lievempänä toki, mutta jatkuu. Edelleenkään en pysty nukkumaan kuin oikealla kyljelläni ja varsinkin aamuisin on huimaus aika rajua. Siihenkään ei kuulemma auta kuin aika.  Että odotellaan nyt sitten.