Joulun alla piti aika kiirettä jouluvalmistelujen ja remontin loppuhommien kanssa. Nyt on ihana vähän vetää henkeä (tekemistä toki olisi vieläkin, mutta odottakoot nyt ainakin muutaman päivän). Kelitkin ovat suosineet, joten viime päivät on keskitytty lenkkeilyyn. Oman haasteensa hommaan tuo Ansan juoksu, mutta ihan mukavasti sujui tänäänkin vajaan parin tunnin metsälenkki kera kolmen uroksen ja tärppipäiväisen nartun. Poikien mielestä Ansa on _niin_ällöttävä, että edes juoksu ei ole lieventävä asianhaara ;-).

Elvis on ollut vähän jäykän ja kipuilevan oloinen. Joulun alla särkylääkeannosta nostettiin jonkin verran (nyt saa yhden satamillisen Rimadylin päivässä) ja johan on kevät koittanut pojalle. Se on kuin vanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Toki tässä nyt sitten ollaan näiden moraalisten kysymysten äärellä, että onko oikein pitää koiraa, joka pärjätäkseen vaatiin jatkuvan särkylääkityksen. Vastausta en tiedä itsekään, mutta mennään nyt päivä kerrallaan.

Eilen trimmasin koirat (olivat aivan järkyssä kunnossa!) ja sain siitä selkäni niin jumiin, että samalle illalle suunniteltu pesu siirtyi loppuviikkoon. Mutta pesuakin kaipaavat kyllä. Koko syksy on oltu ilman suihkua, eli koiratkin ovat saaneet kuivattaa ja varistaa kuransa ilman pesua. Sen ovat sitten näköisiäkin. Svante sai muuten sen verran rajun trimmin, että maaliskuulle suunniteltu näyttelypyörähdys Tampereen näyttelyyn jäänee väliin  :).  Ehkä sitten ensi vuonna (jos ikinä).

Mitään älyllistä tai koulutuksellista ei ole tehty (ellein Ansan järkyttävään hihnakäyttäytymiseen puuttumista lasketa) edelleenkään. Hiljalleen ehkä pitäisi aktivoitua silläkin saralla. Oma jalka paranee koko ajan, turvotus on melkein kokonaan poissa, mutta sellainen vähän jäykkä ja kömpelö se on edelleenkin. Kävelyä on nyt kuitenkin kestänyt ihan hyvin. Vuodenvaihteen jälkeen saa aloittaa senkin kuntoutuksen oikein kunnolla, eiköhän sekin siitä hiljalleen kondikseen saada.