Eilen illalla (aika myöhään) oli laittamassa koirille (pojille) ruokia. Heittelin sinne ruokien joukkoon Oivan tyroksiinit, kaikille helokkiöljykapselit ja olin laittamassa Elvikselle Rimadylia, mutta onnistuin pudottamaan nakkisormistani sen tabletin. Ansahan sen sitten nappasi ja vaikka housukarvoihin pääsin kiinni, söi sen silti.

Kiva juttu, sata millinen Rimadyl ja noin kuusi kiloa painava koira. Aika nopeasti tajusin, että ei kovin hyvä yhdistelmä. Törkkäsin heti Ansalle suolapalleron suuhun ja onneksi se okseni varsin nopeasti. Tablettia en oksennuksista kuitenkaan löytänyt (myöhemmin kuulin, että sulaa supernopeasti) ja hiilitabletteja meillä ei tietenkään ollut. Otin sitten yhteyttä Anneen (tällaisissa tilanteissa on aina niin kiitollinen siitä, että ystäväpiiristä löytyy eläinlääkäri), joka oli sitä mieltä, että tuskin mitään hätää on, kun koira saatiin nopeasti oksentamaan. Piimä kuulemma toimii myös hyvänä imeyttäjänä, eli sitä voisi kuitenkin varoiksi antaa.

Piimäähän meillä ei tietenkään ollut, joten lähdin ABC:ltä sitä hakemaan (kello oli tässä vaiheessa noin 22.30). Annoin Ansalle aika lorauksen (ehkä vähän turhankin paljon) piimää ja se ahmattina veti sen aika vauhdilla. Välittömästi piimän juotuaan se turposi aivan järjettömän kokoiseksi ja alkoi tärisemään. Säikähdin aivan hirveästi ja olin ihan varma, että se vähintään halkeaa ellei räjähdä kohta. Olin jo aikeissa oksettaa Ansan uudelleen kun se  heittikin hervottomat piimä/vesi/mahaneste-laatat (sohvalle, totta kai!). Turvotus laski välittömästi, mutta Ansa oli edelleen tärisevä ja vaisu. Nyt jälkeenpäin Annen kanssa jutellessa kävi ilmi, että reaktio saattoi johtua myös suolasta (tosin mielestäni sain Ansan oksentamaan aika pienellä määrällä suolaa, toki koirakin on pieni), itse arvelen, että annoin sille aivan liikaa sitä piimää (jotenkin ei osaa suhteuttaa mitään annoksia noin pienelle koiralle, kun on tottunut aika paljon isompiin otuksiin) ja se oli todennäköisesti sen ABC-reissuni aikana jo juonut aika paljon vettä pohjalle. Tiedä sitten.

Ansa lepäili hetken, itse kyttäsin haukkana koko ajan vieressä, että hengittäähän se normaalisti. Puolen yön aikaan käytin sen ulkona pissalla ja se oli jo koko lailla normaali, reipas itsensä. Yhden aikaan se hyökkäsi Valman (kissa) kimppuun, joten ajattelin, että taidan uskaltaa mennä nukkumaan ;-). Sen verran kuitenkin hermoilin, että aamuyöstä joskus kolmen-neljän aikaan päästin Ansan meidän makuuhuoneeseemme (ja sänkyymme), jotta huomaan ehkä paremmin, jos sen voinnissa tapahtuu muutoksia. Mutta Ansa oli ihan OK ja aamulla jatkettiin sitten normaalia elämää.

Loppu hyvin, kaikki hyvin siis tällä kertaa. Mutta olipahan taas pelottava kokemus ja jatkossa laitan Elviksen lääkkeet kyllä jossain eristetyssä tilassa, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan. Hiilitabletteja pitää myös käydä ostamassa, ihan vaan varmuuden vuoksi ja vastaisen varalle.