Eilen oltiin Svanten kanssa pitkästä aikaa agilitytreeneissä. Edellisen kerran on liitelyä harrastettu Ylökkin kisoissa 9.9., eli neljän kuukauden tauko takana.

Svantesta ei taukoa huomannut ollenkaan, ohjaaja sen sijaan on vielä aika voimakkaasti liikuntarajotteinen :-/. Mutta saatiin nyt muutama radanpätkä konkattua läpi ja vähän edes aktivointia Svantelle. Ei tuolla minun liikkumisellani oikein muusta voi puhua. Mutta kivaa oli!

Ostin eilen sellaisen polvituen tuohon jalkaan. Se selvästi auttoi kävelyssä ja ilman sitä en olisi uskaltanut ja pystynyt liikkumaan senkään vertaa agilityssa. Antaa polvelle sen verran tukea, että ei ole itsellä koko ajan sellainen tunne, että polvi muljahtaa pois paikaltaan. Kipuahan se ei toki poista, eikä palauta kadonneita lihaksia ;o), mutta helpottaa muuten kyllä.

Tähän pimeyteen ja kuraan alkaa kyllä vähitellen menemään hermot. Eilen Eurotallilla oli ihan mahdotonta liikkua yhtään ilman otsa- tai taskulamppua. Pimeys oli niin totaalista, että tiellä ei olisi pysynyt ilman valoa. Minähän en tietenkään mitään lamppua muistanut ottaa mukaan (oli muutenkin noi rutiinit vähän hukassa), mutta onneksi muilta valoa löytyi, että pääsi alku- ja loppuverryttelyt kävelemään. Ensi viikolla pitää muistaa ottaa lamppu mukaan.

Elviksen kuulumisia on kyselty. Sen vointi on aika ennallaan; ei radikaalia muutosta mihinkään suuntaan. Jonkin verran reippaampi se on ollut, joko Tardakin ansiosta tai sitten se anaalien tyhjennys auttoi. Mutta liikkuminen hihnassa ja tiellä on edelleen aika varovaista ja halutonta. Metsässä liikkuu paremmin, mutta eipä sinne nyt tässä pimeydessä oikein viitsi lähteä (etenkään tämän jalkan kanssa). Viikonloppuna päästään sitten taas metsäänkin.