Bordercollie on älykäs koira, sen olen jo nyt Intostakin huomannut. Mutta joissain tilanteissa tuntuu, että vauhti tai joku muu menee älyllisen toiminnan edelle.

Ensinnä; Into on ollut meillä nyt - ööh... seitsemän viikkoa - ja edelleen ihan joka kerta se yrittää meidän ulko-ovesta sisään saranapuolelta. Ihan joka kerta se tunkee sinne oven väärään reunaan ja jää sitten avautuvan oven taakse ja joutuu sieltä oven ja seinän välistä peruuttelemaan hankalasti pois. Mielenkiinnolla odotan, että kuinka monta viikkoa menee siihen, että se tajuaa tulla oven oikealle puolelle.

Toiseksi; Into on hokannut, että se pääsee tarhaan portin alla olevan laudan ali ryömimällä.  Tätä se käyttääkin sujuvasti hyväkseen ja käy mm. kähveltämässä poikien luut tarhasta. Tänään, kun olimme lenkille lähdössä ampaisi Into taas tarhaan. Itse menin perässä ja avasin tarhan oven päästääkseni koirat pois tarhasta. Vaan mitä tekee Into? Se ei suinkaan tule siitä avonaisesta ovesta, vaan ryömii (hankalasti ja ahtaasti) sen avonaisen oven alla olevan laudan alta. Siis samaa reittiä mistä menikin. Mahtaako blondius olla tarttuvaa?

No, on tänään oltu järkeviäkin. Aamuruuan kanssa tehtiin yllättäen taas vähän sivulletuloja ja seuraamista. Lisäksi muutama seisomaan nouseminen (joka alkaa minusta nyt olla aika hyvä ja varmasti hallussa) ja odottaminen (saan viedä kipon jo hyvinkin yli viiden metrin päähän ja palata Inton vierelle). Lelulla otettiin sitten vielä pari merkille menoa, jotka oikein kivasti. Tuo seuraaminen on nyt se, jonka kanssa en oikein edisty. Pitäisi vähän miettiä, että mitä tekee ja miten ja etenkin, että mistä palkkaa ja mitä siis vahvistaa. Nyt se on itseltäni jotenkin vähän epämääräistä toimintaa. Sivulletulo, jonka kanssa olen myös ollut ihan jumissa välillä, osoittaa nyt pientä edistymistä. Into on varsin erilaisissa tilanteissa tarjonnut sitä itse ja tekee välillä ihan kivoja sivulletuloja varsin mitättömillä avuilla. Vastapainoksi se sitten välillä hyppii sivulle tai parhaassa tapauksessa kiepauttaa itsensä jalkojeni päälle. Eli paikkaa pitää vielä tarkentaa. Hyvää on se, että osaa mielestäni kiepauttaa itsensä aika kivasti ja käyttää sen oikein tehdessään takaosaansa hyvin.

Illalla tehtiin sisällä lelun kanssa pari seisomaan nousua ja ihan pieniä odottamisia (lelu noin metrin päähän ja katsekontaktista vapautus lelulle). Alkuillasta oltiin metsälenkillä ja isot pojat kävivät pulikoimassa sellaisessa isohkossa sulamisvesistä muodostuneessa lätäkössä. Intokin ryntäsi innoissaa sekaan, mutta tuli aika lujaa pois mahan kastuessa. Svante rakastaa tuollaisissa rapakoissa räpiköintiä ja sai sitten ihan hirveitä juoksukohtauksia. Intokin alkaa olla jo aika nopea, mutta ei sillä ollut mitään jakoa, vaan se jäi heti tyyliin kierroksella. Kivaa niillä näytti kuitenkin olevan.