Tai ainakin jotain sen suuntaista. Koirilla nimittäin, tai lähinnä Ansalla ja Intolla.

Jo perjantai-iltana olin lenkillä kuulevinani, että jompi kumpi vähän yski, mutta ajattelin, että painin tiimellyksessä suuhun ja kurkkuun tarttuneet karvat vain pistivät kakomaan. Myöhemmin illalla Ansa kuitenkin selvästi jo vähän köhi ja lauantaina sen hengitys jo ihan rohisi. Ansa rohisee edelleen ja yskii etenkin iltaisin, mutta on onneksi paranemassa.

Into köhi pariin otteeseen lauantaina ja sunnuntaina aamulenkille lähtiessä oikein kunnolla. Se ei kuitenkaan rohise ja yski ollenkaan niin pahasti kuin Ansa. Pidin kuitenkin järkevimpänä perua lauantaille suunnitellut kimppatokoilut velipoikien kanssa sekä sunnuntain hakutreenit. Kurjaa, mutta en halunnut ottaa riskiä, että tuo on jotain tarttuvaa.

Toivotaan, että molemmat nyt toipuvat pikimmiten. Tässä tulee nyt olosuhteiden (työ) pakosta pari aika totaalista lepopäivää koirille joka tapauksessa, tuo yskän tai flunssan tai minkä lie osalta tauko tulee oikein hyvään väliin. Vireystila Intolla on kyllä sitä tasoa, että odotan oikein mielenkiinnolla ensi yötä, tälle työpäivälle kun tullee pituutta 12-14 tuntia...

Tänä aamuna aamulenkillä ajoi läheistä kävelytietä auto. Koska siellä ei autoja ole yleensä nähty, piti Inton istua sitä tarkkailemaan (Into aina oudon asian nähdessään istuu ja tuijottaa) ja kun se siinä oikein tomerana tutkaili tilannetta, nousi sen oikea korva aivan kärkeä lukuunottamatta pystyyn. Että josko se siitä vielä :). Toinen korva on luokkaa patalappu, eli se ei kyllä nouse mihinkään, mutta kunpa nyt edes tuo toinen. Sitten olisi samanlaiset korvat kuin isillä ja nehän ovat upeat (kuten isä muutenkin, katsokaa vaikka uusimmasta Koiramme-lehdestä!).