Ensinnäkin jösses näiden kelien kanssa. Ensin se talvi vihdoinkin tuli, sitten se jo menikin ja nyt se näyttää taas tulevan :-o.

On ollut niin kiireistä ja rankkaa töissä viimeiset pari viikkoa, että tästä viikonlopusta tuli varsinainen velttoilu-viikonloppu. Ei tehty mitään järkevää, oltiin vaan ja laiskoteltiin.

Metsälenkkejä on tehty ja siellä on Inton luoksetulon suhteen tapahtunut kehitystä. Nyt tulee pääsääntöisesti perille asti ja malttaa useimmiten ottaa naminkin. OIen aika paljon palkannut lelulla ja sitten "vaatinut" sen perille asti tulemisen, eli ihan kylmästi kieltänyt kun yrittää livahtaa tiehensä. Eilen Into kävi jopa pomppimassa minua vasten jonkun kerran, vaikka en edes kutsunut. Eli suuntaa on ihan oikea.

Toinen työn alla ollut asia on hihnassa kulkeminen laumassa. Into kävelee hihnassa ihan kivasti yksin, mutta yhdessä Oivan, Elviksen ja Svanten kanssa se onkin vähän haastavampaa. Nyt on sitten pistetty ihan nollatoleranssi toisissa roikkumiseen kun ollaan hihnassa ja opeteltu myös kulkemaan siellä pientareen puolella sen sijaan, että riekutaan puolelta toiselle tai kuljetaan keskellä tietä. Kumpikaan näistä ei ole todellakaan vielä hallussa, mutta välillä jo päästään kulkemaan ihan kivastikin. Välillä sitten taas ollaan ihan vaan vähän solmussa ja minä meinaan kompastua jaloissa pyörivään Intoon. Mutta tässäkin asiassa alkoi edistystä tapahtumaan, kun vaan lopetin lässyttämisen ja aloin "vaatimaan" asioita. Edelleen siis alitajunnassa pyörii ajatus, että bordercollieta pitää käsitellä silkkihansikkain. Vaan eiköhän Siperia opeta meikäläistäkin tässä asiassa...

Merkkiä kokeilin jonkun kerran viikonloppuna. Sekä takapihalla että sisällä. Nyt saatiin jo ihan kivoja merkille menoja, joskin edelleen se merkki kiinnostaa Intoa kovin. Nyt merkki on painavampi ja isompi, eli suuhun ei sitä saa, mutta pari kertaa piti yrittää törkkiä sitä tassuilla. Vaan alkuun kun päästiin, niin hienosti haki lelun merkin takaa. Tosin sitten taas kuumeni sen verran, että juuri lelua ottaessa piti vähän murahtaa. Eli tässäkin saa olla tarkkana. Sisällä ja pienemmällä matkalla tuota kuumenemista ei niin pahasti tapahtunut ja vaikeutta lisättiin niin, että sen sijaan että veisimme Inton kanssa yhdessä lelun merkin taakse veikin Saima sen sinne. Ihan hyvin onnistuivat.

Nyt pitäisi ryhdistäytyä ja ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa taas tekemään asioita Inton (ja Svantenkin) kanssa. Onneksi työrintamalla nyt vähän helpottaa, eli eiköhän sitä sitten taas jaksa vähän enemmän.