Tiedättekö ne sellaiset päivät, kun kaikki mättää, mikään ei suju ja joka asia vastustaa.Tai ainakin itsestä tuntuu siltä. Noh, tänään on ollut sellainen. Heti aamulla silmät avatessa totesin olevani äärimmäisen huonolla tuulella ja sillä radalla on sitten seilattu hela dagen.

Sen nyt sitten arvaa,että mitä tällaisen päivän agilitytreeneistä tulee. Ei ainakaan menestys.Tökki joka kohdassa sielläkin ja Svantekin tuntui jotenkin tahmealta, josta ärsyynnyin entisestään ja sitä kautta en ainakaan Svanteen lisää vauhtia saanut. Radatkin olivat toki kohtuu kinkkisiä ja meitä oli vain kaksi treenaamassa, eli juosta sai. Kepeille mentiin vaikeimman kautta parikin kertaa ja niissä oli ongelmia yllättävänkin paljon. Viimeinen rata oli onneksi sitten aika onnistunut, joten edes melko hyvä maku jäi suuhun. Ja vasta kotimatkalla tulin ajatelleeksi, että josko se Svanten hitaus johtuikin siitä, että pystyin itse vihdoinkin liikkumaan melko normaalisti?

Intokin oli toki mukana. Siellä edellisen ryhmän treenatessa teimme vähän sivulletuloja, seuraamista ja maahanmenoja. Ihan kivasti Into pystyi keskittymään. Sitten Into pääsi leikkimään vähän kroaatti-ipana Pimponkin kanssa. Tosin aluksi vain Into leikki ja Pimpo ärisi, mutta ilmeisesti Inton innokas ympyrän juokseminen sai paatuneemmankin kroaatinpoikasen sulamaan ja lopuksi sitten jo juostiin ja temuttiin yhdessä.

Aamulla Into lätki kosketusalustaa, teki maahanmenoja ja harjoitteli odottamista. Iltapäivällä nosteltiin noutokapulaa (pieni metalli) ja tehtiin kaukojen asentojenvaihtoja.

Elvis ontuu edelleen. Aika pahastikin. Särkylääkeannostus nostettiin nyt "tappiin" ja pidetään siellä muutama päivä. Toivotaan, että olo siitä helpottuu Elkullakin. Pakko helpottua.

Nyt nukkumaan toivoen, että huomenna olisi vähän parempi päivä.