Intolla nimittäin. Vielä viikko pari sitten näytti siltä, että oikea korva pyrkii vähän pystyyn ja vasen on sen tason löpsykkä, että ei heilahda mihinkään. Vaan mitä kummaa, viime päivinä se vasen on höntyillyt enemmän pystysuuntaan ja oikea taas lerputtaa. Tosin sen verran veltot ovat molemmat, että tuskinpa niistä kumpikaan pystyyn nousee. Mutta mielenkiintoista niiden asettumista on seurata.

Elvis ontui eilen aamulenkillä vielä aika pahasti, mutta päivällä se oli aika hyvän tuntuinen. Pääsi jopa metsään mukaan. Annan sille nyt kaksi satamillistä Rimadyliä päivässä, toisen aamulla ja toisen illalla. Jos näin menee hyvin, niin sitten pitää yrittää taas vähän pudottaa sitä särkylääkkeen määrää ja hakea se minimiannos, millä pärjätään. Mutta vähän valoisammalta tilanne nyt näyttää, kuin mitä esim. maanantaina.

Intolle ei sen kummempia kuulu. Joka päivä jotain pientä puuhastellaan. Uutena asiana se on nyt oppinut maahanmenon, sellaisen kauko-ohjaus version. Nyt asento on pysynyt hyvin suorana. Odottaminen sujuu myös hyvin, saatan viedä ruokakipon jo hyvinkin kymmenen askeleen päähän, palata Inton luokse ja sitten katsekontaktista vapauttaa sen kipolle. Eilen otin jopa pari luoksetuloa niin, että jätin Inton odottamaan ja sitten kutsuin luokse ja palkkasin lelulla.

Eilen kun tulimme lenkiltä, jäin koirien kanssa vielä pihalle hetkeksi. Svante ja Into leikkivät tosi paljon ja oikein kunnolla. Into parka oli vähän jo hätää kärsimässä, kun Svante aussiemaiseen tyyliin vähän käytti kroppaa taklaamiseen. Onneksi Into on nokkela poika ja hokasi, että jos ahdistaa, voi sujahtaa portin alta koirien tarhaan turvaan ja sieltä sitten sopivan tilaisuuden tullen hyökätä pahaa-aavistamattoman Svanten kimppuun.

Jotain osviittaa Inton rasittavuus-asteesta saa, kun kerron, että Oiva, siis _meidän Oiva_, nappasi sitä eilen kuonosta. Oivalla on nimittäin tooooodella pitkät hermot, mutta eilen se ei enää kestänyt, kun Into varoitusmurinoista huolimatta jatkuvasti tunki Oivan keppiä pöllimään (ja pöllikin sen pariin otteeseen). Ansakaan ei ole pystynyt samaan, joten se on jo saavutus :).