Viikonloppu on kulunut pääsääntöisesti kotosalla upean keväisistä säistä nauttien. Ihanaa, kun on välillä tällaisia vähän rauhallisempiakin päiviä.

Inton kanssa on tehty tuttuja juttuja, eli sivulletuloja, seuraamista, kaukojen ylös nousemista, odottamista, noutokapulan nostoja ja merkkiä. Uutena juttuna on nyt taas otettu ohjelmaan maahanmeno, joka onkin sujunut paremmin kuin edellisellä yrityksellä. Nyt Into pysyy suorana, eikä keikahda heti lonkalleen.

Ammuttukin on. Olen antanut Intolle ruuan ulkona ja ampunut jostain ehkä max. noin 15 metrin päästä. Into joskus nostaa pään kiposta ja jatkaa syömistä, joskus ei tee sitäkään. Toistaiseksi siis vaikuttaa siltä, että laukaukset ovat sille melko yhdentekeviä. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa tällä tyylillä vielä ainakin jonkin aikaa.

Sisäsiisteyden suhteen onkin taas sitten otettu takapakkia. Tuntuu, että ulkona kaikki touhuaminen on niin tärkeää, että asioiden toimittaminen unohtuu ja sitten sisälle tultua onkin kätevä mennä olohuoneen nurkkaan pissalle ja kakalle. Tosi hienoa.

Elviksen kanssa on taas ollut vähän murhetta. Se alkoi lauantai-iltana ihan yllättäen ontumaan oikeaa etujalkaansa aika voimakkaasti. Sunnuntai on nyt pidetty ihan levossa ja nostin särkylääkeannostakin hiukan. Nyt iltalenkillä vaikutti melko hyvältä, toivotaan että menisi ohi. Yritin jalkaa vääntää ja kääntää, mutta en oikein saanut aristamaan mistään. Pieni reaktio tuli tassua painellessa, eli mahtaisivatko vanhat nuljuluumurtumat siellä vihoitella. Toisaalta spondyloosimuutoksia oli aika tavalla myös rintarangan alueella, eli ontuminen saattaa juontaa sieltäkin. Tai sitten se on telonut tai venäyttänyt tai jotain jalkansa. Tai sitten kyseessä on joku uusi ongelma. Vaihtoehdoissa siis piisaa. Ajattelin nyt katsoa pari päivää ja sitten konsultoida eläinlääkäriä. Olemme lähdössä pääsiäisenä viikoksi reissuun ja ei viitsisi ontuvaa koiraa jättää muiden hoidettavaksi.