Olipa mukava viikonloppu! Ei mitään menoa mihinkään, ihan vaan rauhallista kotosalla oleskelua. Tuli todella tarpeeseen, sen verran vauhdikasta on elo ollut viime aikoina.

Muttei me nyt ihan pelkästään levätty olla, on sitä sentään jotain pientä treenailtukin. Lauantaina tehtiin Inton kanssa kaksi pientä tokotreeniä; aamulla ja illalla. Aamulla seuraamista, jossa oli taas vähän hakemista. Parhaat hetket sain tekemällä ihan vain askeleen kahden pätkiä, eli käytännössä perusasennosta toiseen siirtymisiä. Kaukoista otettiin seiso-istu- ja istu-maahan-vaihtoja. Vaikkei otettukaan putkeen, oli taas vähän säheltämisen makua. Sitten pari merkkiä, iso lelu merkin takana palkkana. Ihan hyvin. Edelleen himmailee merkkiä lähestyessä, mutta nyt meni kuitenkin perille asti ja ihan kohtuullista vaihtoa. Eteentuloa otettiin taas ja sitten lopuksi pieni paikalla istuminen, jota nyt vähän vaikeutin niin, että en jättänyt ruokakippo näkysälle, vaan otin sen mukaani piiloon. Ei ongelmia.

Illalla ihan pikaisesti vähän seuraamista, joka melko hyvää. Pari vauhtinoutoa metallilla ja pari merkkiä. Ei erityisempiä ongelmia.

Sunnuntain aamutreeneissä tehtiin aika paljon seuraamista varsin vaihtelevin tuloksin. Vauhtinoudot metallilla hyvin, merkkikin ihan kivasti. Eteentulossa vain paljon toistoja ja lopuksi n. 20 sekunnin paikallaistuminen josta sitten aamuruoka.

Illalla alkoi Saaran ja Ansa agilitykurssi Niihamassa. Otin Svanten ja Inton mukaan ajatuksena vähän treenailla odotellessa. Juuri kun pääsimme Niihamaan, nousi pienimuotoinen myrsky; hirveä tuuli ja kaatosade. Inton kanssa tehtiin vähän seuraamista, joka taas vähän lupaavampaa. Sitten piti tehdä noutoa ihan vaan palautuksena, eli kapula Inton ja minun välissä, mutta jostain syystä Into ei nyt meinannut millään tajuta ottaa kapulaa, joten en jaksanut hinkata ja otettiin pari vauhtinoutoa.  Nyt taas tosi hyviä, vaikka kapulana ohjatun kapula (siis puinen!). Sitten pari melko pitkää luoksetuloa, jotka myös todella lujaa.  Enempää ei tehty, sillä olin niin jäässä, että makupalat eivät näpeissä pysyneet. Lähdimmekin sitten poikien kanssa lenkille Niihamaan metsiin ja tehtiin sellainen puolen tunnin pyrähdys. Kivoja maastoja sielläkin on.

Kun tulimme takaisin kentälle, oli sade lakannut ja koska Saaran treenit olivat vielä kesken, otin Svanten kanssa vähän tokojuttuja. Seuraaminen oli varsin mallikasta, idarissa kaikki asennot hyvin. Luoksetulossa seisomaan pysähdykset oikeinkin hienoja, maahan voisi mennä nopeamminkin. Kaukoissa tehtiin sitä viimeksi takunnutta maasta seisomaan nousemista niin, että palkka takana, jonne heti vapautus ja itse liikuin asteittain kauemmas. Edellen vähän takkusi, mutta onnistumisiakin saatiin. Svante oli oikein kivan tuntuinen.