Juhannuspäivänä lähdimme Anun kanssa Piikkiöön agilitykisoihin. Lähtiessä vähän laiskotti, olisi ollut niin mukava jäädä ottamaan aurinkoa terassin aurinkotuoliin. Onneksi kuitenkin lähdettiin, oli ihan kiva reissu.

Menomatkalla melkein eksyimme, väitän kyllä, että turkulaisten ajo-ohje oli varsin sekava tai sitten se oli yksinoikeudella tamperelaisille, sillä päädyimme mistä lie Littoisten kautta Turun keskustaan ja Tampereelle johtava tien alkuun :). Mutta perille päästiin ja ihan ajoissakin vielä.

Tuomarina kisoissa oli Leena Rantamäki-Lahtinen ja molemmat agilityradat varsin helppoja, sellaisia läpijuostavia. Kisat olivat nurmikentällä, joka on alustana kovasti Svanten mieleen. Ekalle radalle sain itseni aika hyvään fiilikseen ja Svante oli suorastaan loistava. Teimme omastakin mielestäni varsin onnistuneen radan erinomaisilla kontakteilla ja se riitti toiseen sijaan noin neljänkymmenen osallistujan joukosta. Palkintojenjaon sitten missasin, kun olin jäähdyttelylenkillä, kerta se on ensimmäinen tätäkin laatua. Anu ja Tuittu ottivat meistä mallia ja pokkasivat myös toisen sijan niukkaakin niukemmalla erolla voittajaan.

Päivän teemana taisi olla tehdä jotain, mitä et ole ikinä ennen tehnyt, sillä toisella radalla jouduin sitten törmäyskurssille ratahenkilön kanssa. Svante pudotti (tai lähinnä kai kaatoi) kolmantena esteenä olleen hypyn (vedätin aalle vähän liikaa) ja kun ko. esteelle tultiin uudelleen, oltiin sitä vielä kasaamassa ja meni sitten ajolinjat vähän sekaisin. Tuomari sanoi, että saamme uusia. Ensin ajattelin, että mitä turhaan, vitonen oli kuitenkin alla, mutta päätin sitten kuitenkin mennä, hyvää harjoitusta tuokin. Tokalla kerralla Svante teki sitten varsin mallikkaan radan (hyvillä kontakteilla taas!) ja ilman virheitä. Ekalla kerralla tullut vitonen jäi tietenkin voimaan, eli tulokseksi sitten vitonen ja sijoitus yhdeksäs. Lienee turha edes sanoa, että ihan vähän korpesi, kun huomasin voittajan ajan olleen lähes sekunnin meitä hitaampi... Anulle ja Tuitulle muuten superhieno rata, mutta Tuittu jätti kepit kesken ja siitä hyl.

Kaikkiaan varsin hyvä ilta. Svante oli tosi hyvä, siis nopea ja tarkka ja tuntui, että ensimmäistä kertaa tuon polven telomiseni jälkeen sain itseni liikkumaan ja tsemppaamaan kunnolla. Jäi aivan loistava fiilis.

Kotimatka tultiin sitten melkein suorinta reittiä (ihan vaan pari U-käännöstä) ja kotona oltiin yhden aikaan yöllä.