Into ontuu edelleen :(. Lähinnä liikkeelle lähtiessä ja hitaasti liikkuessaan, mutta ontuu. Reippaammassa vauhdissa ontumista ei oikein tahdo huomata ja jos irti päästää, niin pentu on pääsääntöisesti ilmassa koko ajan, että ei oikein tiedä ontuuko vai lentääkö :-o. Ollaan nyt oltu levossa tämäkin päivä, tehty lenkit  hihnassa ja muuten lepäilty.

Intolla alkaa hiljalleen mennä hermot lepäilyyn (johan sitä on peräti pari vuorokautta kestänyt...) ja sen seurauksena minulla (ja kaikilla muillakin täällä asuvilla) Intoon. Tänään päädyinkin tekemään sille sitten pari pientä "jälkeä" tuohon viereiselle niitylle. Ne olivat jotain sellaisia 10-20 metrin pätkiä ja nami oli joka askeleessa, lopussa sitten useamman namin läjä. Intohan ei ole ikinä jäljestänyt, ihan pikkupikkuisena se on tehnyt pari makkararuutua eikä muuta. Hienosti se noukki kaikki namit, mutta ei se mitään jäljestämistä ollut, enemmänkin siirtymistä namilta seuraavalle. Hassua oli se, että se kulki koko ajan 90 asteen kulmassa siihen jälkeen nähden. Pää oli jäljellä ja kroppa sivussa ja kulki poikittain, vähän kuin pohkeenväistöä tekevä hevonen. No, meillä ei ole tavoitteena jälkikoiran ura eikä jäljestämisen oppiminenkaan, kunhan nyt vähän aivojumpattiin.

Soitin koiriemme (ja Valmankin) henkilääkärille Annelle tänään ja kysyin tuosta Inton ontumisesta. Anne neuvoi seuraamaan nyt viikon päivät (ja pitämään levossa) ja jos siinä ajassa ontuminen ei helpota, niin sitten tutkitaan. Meikäläinen tällaisena yltiö-optimistisena ja elämään varsin positiivisesti suhtautuvana (NOT) maalailee täällä tietenkin toinen toistaan pahempia kauhuskenaarioita Inton tilasta (pahasta lonkkaviasta luusyövän kautta hajonneeseen polveen) pahinta peläten. Todennäköisempää kuitenkin kai on se, että se on vaan venäyttänyt jotain (ei olisi mikään ihme) tai (kuten Juha arveli) sitten sillä on kasvukipuja (olisikin, jos se tarkoittaisi sitä, että se kasvaisi vielä - edes vähän!). Yritän nyt pysyä rauhallisena ja seurailla tilannetta.