Into ei ole ontunut enää useampaan päivään ja itse löysin viime perjantaina sen varpaiden välistä jonkun revenneen näpyn (syylä?), jota arasti ja jonka oletan aiheuttaneen ontumisen. Mutta koska lääkäriaika oli tilattu, päätin sen varoiksi käyttää siellä. Kuvaamaan Intoa ei alettu, koska ei tosiaan onnu ja kopeloidessakaan ei aristanut mitään paikkaa ja tuntui symmetriseltä. Varpaanvälikin oli melkein jo parantunut, mutta edelleen siinä tuntui sellainen pieni kovettuma. Valistunut arvio oli, että siinä on ollut syylä (saattavat kuulemma olla tosi kivuliaita) tai sitten siellä on sisällä pieni tikku. Koska jalka ei kuitenkaan juuri nyt arista, ei lähdetty rauhoittamaan Intoa ja ronkkimaan jalkaa sen tarkemmin.  Seurailen tilanneta ja katsotaan sitten tarkemmin, jos on tarvetta. Intolla siis kaikki hyvin :).

Otin Ansankin mukaan lääkärireissulle sillä se käyttäytyi edellisiltana varsin omituisesti. Se oli todella vaisu ja vähän kipeän oloinen ja se turposi aivan palloksi. Mitään ylimääräistä se ei ollut syönyt, sen sijaan joi aika paljon. Pelkäsin, että sillä on/tulossa kohtutulehdus. Tänään Ansa oli jo normaalin oloinen, mutta kohtu ultrattiin varoiksi, eikä siellä näkynyt mitään. Todennäköisesti se vain kaasuuntui jostain syystä. Seuraillaan ja mietitään sitten lisää, jos vastaavaa tapahtuu uudelleen. Samalla reissulla tsekkattiin Ansan polvet ja ne olivat terveet (0/0).

Illalla olimme sitten Inton kanssa muutaman viikon tauon jälkeen paimentamassa. On se vaikeaa, siis minulle. Into pärjää ihan hyvin, mutta minä taidan pyöriä siellä laitumella lähinnä tiellä :-o. Olen aina väärässä paikassa, liikkumassa väärään suuntaan ja tekemässä muutenkin kaikkea väärää. Liikaa liikkuvia elementtejä tuossa lajissa minulle. Joka tapauksessa jotain saatiin aikaiseksi ja Into oli jo ihan irtikin siellä laitumella, ei enää liinassa. Vähän se sellaista säheltämistä on, mutta toisaalta, tämä oli Inton elämän kolmas kerta lampaiden kanssa. Viljo-velikin oli paimentelemassa ja on jo ihan pro, meno oli niin hienoa ja hallittua, että ei voi kuin kateellisena ihailla.

Koska Into ei tietenkään vielä osaa mitään ja on varsin nopea liikkeissään lampaiden kanssa, on minun vaikea ehtiä ja hahmottaa omaa liikkumistani.  Jotta saisin asiasta jonkinlaisen käsityksen sain kokeilla helppoa lampaiden kuljettamista Tepsun kanssa. Se oli hienoa, Tepsu reagoi suurinpiirtein sormeni heilahdukseen ja sain vähän tuntumaan siihen, että miltä homman _pitäisi_ tuntua. Varsin valaiseva ja takuulla hyödyllinen kokemus!

Svantekin oli mukana, se ei ole varmaan ikinä elämässään nähnyt lampaita ennen. Nyt se katseli niitä vähän alta kulmien ja nosti äläkän, jos tunkivat liian lähelle aitaa Svanten kohdalla. Ei siis mitenkään pelännyt, jos ei nyt älyttömästi intoillutkaan.