Keskiviikko-aamuna Inton toinen poski oli vielä hitusen turvoksissa, mutta noin muuten koira näytti jo omalta itseltään.

Aamulla tehtiin Inton kanssa pienet tokoharjoitukset. Jäi ne minun silmään vähän hitaan oloiset noudot tiistai-illalta vaivaamaan, joten otin pari vauhtinoutoa, nyt oli meno ihan normaalia. Sitten sitä liikkeestä maahanmenoa joka nyt ei vaan ole sellainen kuin haluaisin. Ei se nyt hidas ole, mutta voisi olla nopeampikin. Seuraamista otin nyt niin, että palkka oli piilossa, ihan hienosti paikka pysyi. Perusasentoja en ottanut nyt ollenkaan, koska siinä on projekti vielä kesken sen paikan suhteen ja teen niitä nyt toistaiseksi vain namilla auttaen. Liikkeessä se paikka on ihan OK.

Illalla oltiin sitten taas paimentamassa ja eihän siitä tullut nyt yhtään mitään. Tai Intolla on ihan selvä visio hommasta; se haluaa lampaat johonkin nurkkaan, pysäyttää ne sinne ja jää tuijottamaan niitä. Silloin sen mielestä kaikki on hyvin. Minulla ei ole mitään roolia koko hommassa. Tehtiin sitten niin, että Into oli liinassa ja Nina roikkui siellä liinan päässä ja yritettiin näin saada Intoa ymmärtämään, että sen pitää paimentaa minulle/minun kanssani. Mutta eipä tuossakaan nyt häävejä tuloksia aikaiseksi saatu. Äh, niiiin vaikeaan, jotenkin en vaan osaa/pysty/kykene. Veli Viljo oli (luonnollisesti) taas aivan supertaitava. Se on jotenkin niin helpon näköistä kun sen osaa!