Tänään oli Inton koirakoulun viimeinen kerta. Hauska ja hyödyllinen ei niitä kaikkein yleisimpiä yhdistelmiä ole, mutta tähän se sopi.

Inton kanssa otettiin kauko-ohjausta, jonka kanssa olen väliin melko epätoivoinen, mutta joka ulkopuolisen silmin on kuulemma menossa ihan oikeaan suuntaan. Näinköhän? No, jatketaan kuitenkin harjoituksia. Vaan olisi tuossa ehkä helpommankin tavan voinut valita...

Sitten katsottiin liikkeestä istumista, jota emme ole tehneet oikeastaan ollenkaan. Olen jonkin verran pohtinut sitä, että onko parempi, että koira putoaa istumaan vai että se vetää takaosan allensa (kaikkeen sitä ajautuu, Svanten kanssa olen vaan tyytyväinen ja hämmästynyt, jos se ylipäätään istuu...). Into kuulemma tekee sen niin, että se kokoaa takaosan alleen ja se on ihan hyvänoloinen tapa. Into teki yllättävänkin hyviä liikkeestä istumisia ottaen huomioon harjoittelun vähäisyyden. Jatkamme siis aloitetulla linjalla.

Hyppyäkin kokeilimme, kun kerran oli este tarjolla. Ensimmäisiin hyppyihin Into tarvitsi pienen käsiavun, mutta sitten teki todella hyviä hyppyjä ja siitä seisomaan pysähdyksiä. Se hyppää ihan käsittämättömän kauas sillä yhdellä loikalla (mielenkiintoista noin agilitya ajatellen...). Lopuksi kokeiltiin sitten luoksetulon pysäytyksiä tai lähinnä seisomaan pysähtymistä. Näitä olen joskus alkukesästä vähän tehnyt, mutta sitten jättänyt hautumaan. Hyvin Into reagoi käsimerkkiin ja palloon ja toisaalta ei sitten seuraavaksi otetussa suorassa luoksetulossa ennakoinut ollenkaan. Näitä voisi aina toisinaan kokeilla, mutta hyvin, hyvin varovaisesti...

Nyt sitten jatkamme "omillamme", kiitos Marialle tosi hyvistä koulutuksista ja Jarille ja Touholle treeniseurasta, kivaa oli!

Täällä kotona on ollut säpinää ihan riittämiin, Tuittu on meillä hoidossa ja se asettaa vähän rajoituksia arkielämään, sillä Ansa ja Tuittu eivät tule juttuun ollenkaan ja Valmankin kanssa pitää vähän olla varuillaan. Tuittu on kyllä ollut  varsin kiltti ja mukava vieras, mitä nyt yritti tänään pölliä munkkirinkilän kädestäni. Tai ehkä se ajatteli vain parastani, sillä näillä kiloilla senkin munkin olisi kyllä voinut jättää syömättä ;-). Tuitulta jos kysytään, niin sen mielestä täällä on ihan OK oltavat (saa esim. olla sohvalla...), mutta ruokaa annetaan _aivan_ liian vähän ja lenkillä joutuu sietämään Intoa (ne on helppo paikallistaa metsässä sellaisen tasaisen ärinän perusteella).