Eilen iski taas yövuoro :D Eurotallilla, eli agiliidettiin normaaliin tapaan Svanten kanssa.

Tommi oli kehitellyt vähintäänkin haastavia ratoja ja vaikka meitä oli paikalla vain kolme, ei ehditty (tai jaksettu) ottaa kuin kolme (joskin aika pitkää) pätkää, sen verran joutui hinkkaamaan jokainen.

Svante teki taas sitä perustyötä minkä se osaa. Itse olin vähän hitaalla jalalla liikkeellä, tunti kuntonyrkkeilyä juuri ennen agitreenejä ei ainakaan nopeuta ohjaajaa :-o. Kepeille mentiin joka kerta aikas vaikeista kulmista ja jatkon kannalta oli merkitystä sille, että minne itse pääsee. Nämä olivat Svanten kanssa tosi helppoja, se haki kepit uskomattoman hienosti ja itse saatoin sitten hiipparoida melkein minne tahansa sen pujotellessa, tästä sai näillä radoilla aivan mielettömän edun. Jonkin verran kokeilin myös takaaleikkauksia, välillä meni paremmin ja välillä sitten vähän vähemmän hyvin. Yhdellä radalla tultiin pituudelle aika hankalassa kulmassa (itse olin pahasti myöhässä) ja olin ihan varma, että Svante menee ohi, mutta kun vaan käskytin ja vähän käänsin yläkroppaa, haki se sen pituuden melkein nollakulmasta ja hyppäsi hienosti. Eli mitä tästä opimme; ei saa luovuttaa vaan on vaan taisteltava  ja ohjattava loppuun asti.

Mutta olipa tosi rankat treenit, tuntuu että jalat ovat vieläkin ihan poikki.

Into ei mielestäni ontunut enää eilen, mutta sen liikkuminen on sen verran epämääräistä, että en osaa kyllä varmaksi sanoa. Remmissäkin se kulkee sellaista siksakkia, että kun minä kävelen sata metriä, menee Into varmaankin kolmesataa. Pidin sen nyt kuitenkin vielä ihan levossa. Vähän otettiin seuraamista ja jääviä ja luoksetulon loppuasentoon tulemista.