Tämän viikonlopun piti olla sellainen ihan vapaa viikonloppu. Alunperin suunnitelmissa oli tokokisa Svanten kanssa, mutta senkin jouduin sen reilu viikko sitten annetun Rimadylin ja siitä seuranneen varoajan vuoksi perumaan. Sunnuntain agikisoihinkaan en ollut ilmoittautunut töihin, kun vaadittavat talkookerrat on tälle vuodelle jo täynnä. Vaan kuinkas sitten kävikään...

Perjantaina oli pakko käydä pikaisesti navetalla kiitämässä ja hakemassa lisätuntumaa Viskin kanssa menoon. Harjoitukset menivät välillä paremmin, välillä huonommin, mutta joitain ahaa-elämyksiäkin koin. Intokin pääsi vähän tekemään, muutamaa hyppyä, jossa opeteltiin sitä ennen hyppyä haltuunottamista, vähän putkea ja puomin pari kertaa. Kotona Into otti vielä vähän seuraamista ja noudon luovutuksia.

Lauantaina päädyin istuksimaan betonibunkkeriin erinäisiksi toveiksi. Olin siis tuuraamassa Anua rauniokokeissa maalimiehenä. Koska aika tosiaan pääasiallisesti kului siellä betonibunkkerissa, en päässyt näkemään kuin yhden koiran suorituksen. Ihan mielenkiintoinen ja oma maailmansa tuokin.

Iltapäivästä vein Saaran ja Ansa navetalle agitreeneihin ja menin itse sillä välin Inton kanssa tokoilemaan. Tehtiin vähän kaikkea; ensin aika paljon seuraamista, joka tuntuu nyt paremmalta, mutta johon tarvitsisin jonkun katsomaan. Sitten luoksetuloa, joka lujaa ja eteenkin tuli jo melko hyvin. Noutoa vauhtinoutona, oikein hyvä. Sitten ruutua ihan vaan helposti niin, että palkka oli valmiin. Oikein kivasti ja vauhdikkaasti. Jääviäkin otin kaikkia ja maahanmenossa ja seisomisessa pidin jo vähän pidempiäkin aikoja. Kaukoista otin ihan helposti (läheltä ja auttaen) kaikkia vaihtoja. Ja lopuksi opeteltiin vähän kiertämään valopylvästä. Oli tosi hyvät ja onnistuneet treenit!

Sunnuntaina oli sitten kauhunsekaisin tuntein odotetut agistartit Viskin kanssa. Ensin oli hyppyrata, jossa tuli rimaa ja kieltoa ihan kotitarpeiksi. Rata ei tuntunut niin katastrofilta, kuin mitä tulos kertoi. Agirata tuntui jo ihan hyvältä, sielläkin onnistuin kämmäämän kepit ja sitten Viski pudotti yhden riman. Mutta tämä oli ohjauksellisesti ihan onnistunut suoritus, yksi vähän isohko kurvi tuli hankalaan kiertokohtaan, muuten meni hyvin ja kontaktit, joita vähän etukäteen pelkäsin onnistuivat mainiosti. Mutta tosi kiva viedä koiraa, joka menee lujaa! Ehkäpä/toivottavasti tästä oppi itsekin jotain.

Into pääsi agikisoissa vähän tekemään seuraamista, maahanmenoja, luoksetuloa ja kaukoja. Lähinnä haettiin vain tuntumaa toimimiseen häiriöissä. Hienosti pieni :) mies keskittyi!

Kisoista pyyhällettiin sitten suoraan hakutreeneihin Ylöjärvelle. Intolle otin kaksi maalimiestä niin, että hain molemmilta hajumielikuvan, jonka jälkeen vein Inton hetkeksi pois alueelta ja sitten palasimme nostamaan maalimiehet. Harjoitus meni upeasti ja Into oli taas aivan super. On se mainio pentu!

Kun sitten illalla pääsin kotiin, lähdin viemään koiria lenkille. Ottaessani pojat tarhasta, huomasin, että Oivan koko takapuoli on ihan veressä. Sillä on jo pidempään ollut peräaukon vieressä sellainen patti, jonka eläinlääkäri katsoi vaarattomaksi rasvapatiksi. Joku parisen viikkoa sitten huomasin, että siihen viereen on tullut toinen, vähän erilainen patti. Rasvapatti on ihan pyöreä ja sellainen pehmeä, tämä toinen on ropuliaisempi ja melko kova. Nyt tämä uudempi patti oli sitten alkanut vuotamaan verta yhdeltä reunaltaan. Verta tulee tihkumalla, mutta en ole ainakaan vielä onnistunut lopettamaan verenvuotoa. Pitänee heti huomenissa tilata Oivalle lääkäri. Nyt taas saa pitää peukkuja, toivotaan että kyseessä on joku ihan vaaraton juttu!