Eilen hurautettiin Anun kanssa Seinäjoelle agilitykisoihin. Tai ei nyt sentään hurautettu, sen verran rankka oli ajokeli sekä mennessä (lumipyryä ja liukkautta) että tullessa (vesisade, loska, rapa ja totaalinen pimeys), mutta perille ja vielä takaisin kotiinkin päästiin ihan kunnialla.

Svante oli varsin vauhdikas ja mainio, jopa suorastaan kuuma. Se ihan haukkui ja kiskoi radalle, kun siellä meni muita. Eipä ole sellaistakaan ennen tullut koettua. Hetken jo epäilin, että kävinkö nappaamassa koiran väärästä autosta tai jotain. Käytös ei todellakaan ollut tyypillistä Svantea!

Ekalla radalla sattui ja tapahtui. Alussa oli kolme hyppyä ja sitten putki, joka oli puomin alla. Ajatuksen oli tehdä valssin kakkos- ja kolmoshyppyjen väliin ja sitten kolmoshypyn ja putken väliin ja näin blokata se houkutteleva puomi selkäni taakse. Valssit tuli tehtyä ihan kunnialla, mutta puomin lisäksi onnistuin blokkaamaan sinne selkäni taakse myös koiran, joka jollain käsittämättömällä tavalla meni sieltä kuitenkin sinne putkeen, eikä lähempänä olleeseen puomiin. Putkesta sitten hyppy ja siitä puomille, joka oikein hyvin. Kontaktikin tehtiin, tosin Svante keskittyi vieressä juoksevaan tuomariin, luuli varmaan, että sieltä tulee kontaktinamit. Puomin jälkeiseen hyppysumaan sain kaksi ensimmäistä valssi tehtyä, mutta kolmanteen en enää ehtinyt, joten muurilta putkeen tehtiin takaaleikaten. Näytti kuulemma ihan sunnitellulta ratkaisulta, mutta ei kyllä ollut sitä. Loppupäässä rataa oli kaksi hyppyä rinnakkain, joista ensimmäinen tehtiin takaa kierrättäen, se meni tosi hyvin, mutta sitten taas Svante oli jotenkin väärällä puolellani, enkä pystynytkään tekemään suunnittelemaani valssia, vaan jollain sylkkäri-pakkovalssi-punneruksella sain sen törkättyä hypyn yli ja sitten vaan kepit ja maalihyppy.

Huh, olipahan rata, sähellystä ja säätämistä. Uskomattominta oli se, että tulos oli 0 ja että sillä nollalla tultiin vielä luokassa kolmanneksikin. Ei siis taidolla tai tyylillä, vaan silkalla tuurilla!

Kaikki tuurit taisikin sitten tulla käytetyksi ekalla radalla, sillä toisella onnistuin vetämään Svanten ohi aasta, juoksin vain ja unohdin koiran kokonaan, alokasmainen moka. Siitä siis vitonen ja varmaan noin minuutti aikaa aan kiertelyyn. Hyppyradalla tehtiin hienoa ja ainakin omasta mielestä aika nopeaakin nollaa, kun unohdin radan. Sellainen kymmenyksen totaalinen black out ja homma oli ohi.

Vaikka tuloksilla ei nyt kauheasti juhlittu (0, 5 ja hyl) jäi päivästä silti tosi hyvä maku suuhun. Svante oli tosi hyvä, ohjaaja vaan vähän kuutamolla. Yhtään kontaktivirhettä ei tehty, vaikka molemmilla agiradoilla oli sekä puomi että aa ja jälkimmäinen mentiin kahteen kertaankin. Ja ne kotimatkalla pysäyttäneet poliisitkin antoivat vain kirjallisen huomautuksen puutteellisilla ajovaloilla ajamisesta (toinen etuvalo pimeänä). Kaikkiaan hyvä päivä siis!

Intokin oli mukana. Se pääsi halliin vähän leikkimään ja tekemään pientä seuraamispätkää.  Hienosti pikkumies taas keskittyi, vaikka vieressä tehtiin agia. Aika hillitysti se malttoi sitten agisuorituksiakin katsella, ihan hiljaa ei vaan pystynyt olemaan, mutta täysin mahdottomaksi touhu ei sentään mennyt.