Tänään hakuiltiin taas  pienellä mutta sitäkin innokkaammalla porukalla Pinsiössä. Nyt otimme käyttöön alueen tien toiselta puolelta.

Vaikka alue olikin uusi, ajattelin silti rohkeasti ottaa Intolle ensimmäiset maalimiehet suorina lähetyksinä ja toisen parin sitten hajuhakuina. Ensimmäinen äijä oli oikeassa etukulmassa, hyvä, suora ja nopea pisto ja maalimies ylös. Myös toinen etukulma aivan täydellisesti, hyvää ja tarkkaa työtä.

Koska ensimmäiset menivät niin hyvin päätin ottaa toisetkin kaksi suorina ilman hajunhakuja. Kolmannelle lähetin Inton vähän huonosti, hiukan vinoon ja vielä sopivasti sellaisen polun kohdalta. Into menikin sitten maalimiehestä ohi (sää oli täysin tuuleton) ja teki sitten elmänsä ensimmäisen tyhjän. Ja hienon tekikin. Eteni alueella oikeaan suuntaan ja teki ison ja laajan piston. Toisella lähetyksellä maalimies sitten nousikin komeasti kun ohjaaja vähän mietti, että mistä ja miten kannattaa lähettää. Viimeinen äijä taas aivan upeasti.

Oli taas aivan supertreeni Intolta. Sen työskentely oli hyvää ja vauhdikasta koko ajan ja tuntuu, että mitä pitemmällä treeni etenee, sitä innokkaammaksi Intokin muuttuu. Motivaatio (joka jo alussa on hyvä) nousee vaan koko ajan. Myöskään tuosta yllättäen eteen tulleesta tyhjästä se ei ollut milläsäkään, ei hämääntynyt kun ei löytynytkään ketään, eteni ja etsi, kuten on oppinut tekemään. Hieno, hieno pieni koira!

Kotiin koukattiin Lielahden kautta. Poikkesimme parissa eläintarvikeliikkeessä, joista tarttui matkaan Intolle kävelytysvaljaat (ihan Hurtan halppisversio, kun vänttisiä en vielä viitsi ostaa, jos se vaikka vielä vähän kasvaisi...) ja vähän kivoja uusia leluja. Kotiin kun päästiin auoin kaikki lelut pakkauksistaan ja annoin Intolle. Se meni onnesta aivan sekaisin, vaihteli ja kanteli kaikkia vuorotellen. Ihana. Ansallekin tuotiin tuliaiksi pallo, jonka kanssa se onkin nyt sitten saanut hulluuskohtauksia, pallo kun on sen verran iso, ettei se mahdu sen suuhun. Niinpä sitä täytyy sitten kuonolla tuuppia ja töniä ympäri kämppää hillittömän rähinän säestyksellä. Isot pojat saivat tyytyä possunkorviin (eivät kyllä kovin pettyneiltä vaikuttaneet).