Sunnuntaina kisattiin agia Niihamassa. Heti ensimmäisenä aamulla oli Viskin vuoro, ykkösille oli vain yksi startti. Vaikka itse sanonkin ja vaikka tulokseksi tulikin hylly, niin tehtiin aikas hieno rata Viskin kanssa. Jo heti lähtiessä tunsin, että nyt kulkee, Viski oli kevyt ja kuulolla, ei rähjännyt yhtään. Puomin ylösmenolta tuli vitonen ihan oman mokani takia. Olin rataantutustumisessa laskenut, että Viski hyppää puomia edeltävän hypyn pidemmälle (siinä oli sellainen 180 asteen käännös puomille), joten en saattanut ollenkaan ja näin Viskin lähestyminen puomille oli ihan vino. Hylly tuli sitten radan puolen välin tienoilla, kun mentiin aan alla olleesta putkesta hypylle ja siitä 90 astetta vasemmalle kepeille. Olin suunnitellut tekeväni hypylle takaaleikkauksen ja siitä heittäväni Viskin kepeille, mutta jostain syystä Viski ei lukenut sitä leikkaustani ollenkaan, vaan kääntyi oikealle ja koska en ollut siihen lainkaan varautunut, pääsi se hyppäämään saman hypyn takaisin. Kepit haki hienosti, keppien jälkeiseltä muurilta tuli yksi palikka alas, mutta siinä olin varmaan vielä vähän vihainen itselleni siitä hyllystä ja ohjaus huolimatonta. Virheistä huolimatta rata oli sellainen ehyt ja sujuva, se tuntui tosi kivalle ja helpolle. Oikein harmitti, ettei päässyt Viskin kanssa menemään toista rataa, sen verran hyvä fiilis tuosta jäi.

Iltapäivästä oli sitten Svanten vuoro. Vähän oli vaikea päästä takaisin kisafiilikseen, kun olin välillä useamman tunnin kotona (otin mm. pienet päiväunet ja söin siinä välissä), Svantella ei samaa ongelmaa ollut ja ensimmäisenä olleella hyppyradalla se sitten kyllä näkyi (ja kuului). Svante kävi tosi kuumana ja minä en pysynyt mukana taas ollenkaan. Radan loppupuolella homma sitten hajosi täysin ja saimme muurin palikan alas (tässä taivastelin, että minnekäs minun pitikään mennä) ja pituudelta myös vitosen (taivasteluista johtuen olin todella myöhässä), samoin siihen ennen pituutta tuli myös sellainen noin kuuden kilometrin ylimääräinen lenkki. Ihmeen kaupalla hyllyltä vältyttiin ja tulokseksi siis 10.

Agilityradalle lähtiessä olin itse paremmin keskittynyt ja nyt meno tuntuikin hyvältä. Svantekin oli hyvin kuulolla, oikeastaan vähän liiankin hyvin, sillä sain sen kääntymän vähän liian tiukasti juuri ennen estettä ja sitten hyppäämään esteen väärään suuntaan. Siitä hyl, mutta muu rata varsin mallikkaasti ja mikä parasta, kontaktit oikein hyvin. Nyt pitää vaan uskoa ja ymmärtää, että Svante on löytänyt agilityssa jonkun uuden kevään ja ottaa sen uusi vauhti huomioon ohjaussuunnitelmia tehdessä. Mutta tämähän nyt on puhtaasti positiivinen ongelma, joten en todellakaan valita, vaan olen erittäin tyytyväinen Svanteen tällä hetkellä. Homma on yht'äkkiä taas varsin mielekästä ja jopa melko jännittävää :).