No niin, viimeksi on treenailtu joskus viime vuonna ja nyt sitten taas :D.

Navetalle kävi siis tieni aamupäivästä. Omista koirista mukana oli vain Into, kovasti teki mieli Svantekin ottaa, mutta pidin kiinni suunnitellusta tauosta ja jätin Svanten (sen suureksi pettymykseksi) kotiin.

Into aloitti tokoilulla. Otin ensin hyppyä, joka onnistuu oikein hyvin. Samoin seisominen hypyn takana. Ruudussa jäi taas ensin eteen, mutta korjasi hyvin. Sitten kävin kerran näyttämässä paikan ja sen jälkeen muutama tosi nappi ruutuun meno. Hyvähyvä!

Kaukot olivat nyt huomattavasti rauhallisemmat kuin eilen, otin vähän kaikkia vaihtoja sekaisin ihan lähietäisyydeltä. Nyt Into ei seilannut ollenkaan niin pahasti sivusuunnassa kun eilen. Taaksepäin liikkui jonkun verran, mutta siitä en nyt ainakaan vielä jaksa olla huolissani.

Seuraaminen tuntui taas oikein hyvältä, tosin vähän epäilin, että ylityöskenteleekö Into kääntymällä vinoon taakseni. Itse sitä en näe, kun Into reagoi heti, jos käännän päätä. Yritin varjojen avulla saada selvyyttä asiaan, mutta huonolla menestyksellä. Sitten Pia onneksi tuli paikalle ja pystyi tarkastamaan asian. Koira pysyy suorassa, se on sen (vaatimattoman pieni ja karvaton ;-) ) häntä, joka osuu pohkeeseeni aina välillä. Hyvä juttu. Käännöksissä kääntyy helposti vähän yli, mutta sen tiesinkin ja se on tässä vaiheessa kun niitä on tehty vielä aika vähän ihan ymmärrettävää ja OK.

Noudossa otin yhden pelkän palautuksen ja sitten luovutusasentoon tulemisia, joissa sai lelun heti oikeasta paikasta (sai siis pudottaa kapulan). Nämä tuntuivat nyt kivan nopeilta. Jäävissä palkkailin istumisessa ja seisomisessa nopeasta asennosta ja maahanmenossa sitten välillä pysymisestäkin.

Sitten Into pääsi liitämään. Otin sellaisen pienen pätkän, jossa kaksi hyppyä, puomi (länget ylösmenolla, makupala alasmenolla), hyppy, hyppy ja putki pimeästä kulmasta. Ensin Into taas heti parin esteen jälkeen tuli luokseni, mutta sitten muisti taas, että esteitä voidaankin mennä useampi peräkkäin. Puomi hyvin, puomin jälkeisillä hypyillä valssi ja hyvin hyppäsi jälkimmäisen minua kohti (viimeksi tällaisessa tuli aina ali). Putken pimeän kulman haki myös hyvin.

Rengasta otin muutaman kerran naksun kanssa ja nyt joka kerta oikein. Hienoa. Myös kepeillä viimein pientä edistymistä, sillä nyt Into ensimmäisen kerran ihan oikeasti pujotteli myös etujaloillaan. Tyyli oli siis viimeinkin aivan oikea. Nyt pitää hiljalleen vaan vähentää keppien kulmaa jotta päästään jossain vaiheessa ihan oikeillekin kepeille. Ehkä se agikin siitä edistyy, kun sitä vaan tehdään.  Meillähän agilityn treenaaminen on ollut todella vähäistä.

Sitten Viski. Tein ensin pientä rataa, jossa hankala kepeille meno (lievä avokulma ja aa vieressä houkuttimena). Hienosti Viski kuitenkin haki heti kepeille, tosin sain sen (taas) kakkosväliin, mutta kun tajusin käskyttää ajoissa ja antaa sille tilaa, niin haki kepit tosi hyvin. Erikseen treenattiin oikean putken pään hakemista. Viskihän hakee aina sen ohjaajan puoleisen pään, vaikka se ei loogisin vaihtoehto olisikaan. Pia vinkkasi kokeilemaan takaaleikkausta ja heureka, johan alkoi sujumaan. Toiseen suuntaan jopa niin hyvin, että sain koiran kokonaan putken ohikin. Tämä täytyy nyt pitää mielessä. Lopuksi sitten keppejä, jyrkkää avokulmaa. Ensin Viski painalsi ties minne, mutta sitten kun erinäisten yritysten ja erehdysten kautta tajusin ottaa sen tiukasti käsiin jo ennen keppejä edeltävää hyppyä, teki se omastakin mielestäni tosi onnistuneita sisäänmenoja. Kun vaan osaisin ja muistaisin sitten seuraavallakin kerralla. Viski tuntui taas tosi kivalta ja koko ajan opin enemmän ja enemmän sen logiikkaa ja toimimista. Se on todella erilainen ohjattava kuin Svante ja siksi tämä onkin niin opettavaista (siis minulle, Viskistä en ole niin varma:) ). Kiitos siis taas Pialle, kun viitsit Viskin kiikuttaa paikalle!