Huh, onpa ollut säpinää viime päivinä...

Tiistaina Ansalta otettiin siis proge. Koska meneillään oli vasta juoksun 8. päivä, tulikin vähän yllätyksenä, että arvo oli jo kahdeksan ja että astuttamaan pitää lähteä heti. Minä olin tiedon saadessani koirien kanssa lenkillä jossain keskellä metsää ja lähdin sieltä sitten hirveällä tohinalla kotiin ja siinä liukastellessani ja hätäillessäni onnistuin kalauttamaan pääni oikein kunnolla sellaiseen polun päälle kallistuneeseen puunrunkoon. Tähtiä vain vilisi silmissä ja ärräpäitä pääsi suusta, kun hetken melkein otin lukua ja tuloksena on nyt aika muhkea kuhmu otsalohkossa. No, kotiin päästiin kuitenkin.

Ansa on nyt sitten astutettu tiistaina ja keskiviikkona, nyt ei voi muuta kuin odotella ja toivoa parasta. 3-4 viikon päästä ultrataan, siihen asti pitää jännittää.

Tiistan agitreenit jäivät astutusreissun vuoksi väliin, mutta keskiviikkona ehdin sitten vielä agilityynkin. Ennen agitreenejä meidän oli Anun kanssa tarkoitus käydä katsomassa Tepsun pentusia ja olimme sopineet tapaavamme maneesilla seitsemältä. Kello ei ollut vielä montaa minuuttia yli, kun minulle tuli jostain sellainen ajatus, että onkohan Anun mahtanut ajaa ojaan (tie oli tosi liukas ja jäinen), ehdin jo suunnittelemaan sitäkin, että sitten täytyy soittaa Ninalta ja Peteltä apua, jos näin on käynyt. Sitten soitin Anulle ja siellähän se oli, jos ei nyt ihan ojassa niin penkassa jumissa kuitenkin. Ajoin itse paikalle ja yritimme työntämällä saada autoa irti (se vastaantulija, jota väistäessään Anu sinne penkkaan päätyi oli myös auttamassa), metrin verran saimme sitä liikkumaan, mutta ei sen enempää. Soitin sitten Peten apuun ja Peten ja paikalle osuneen toisen avuliaan henkilön avulla auto saatiin irti. Pentuja päästiin katsomaan sitten aika lailla myöhässä ja vain melko pikaisesti, mutta aivan ihania ne olivat!

Iso kiitos vielä kerran avusta Petelle ja Ninalle ja sille naapurinsedälle!

Sitten niihin agitreeneihin. Teimme kolme pätkää, tai siis yhden kahdesti ja sitten toisen. Teron radat tarjosivat ihan kiitettävästi haasteita ja vaikeutta. Svante teki ihan kivasti töitä, ekan radan alun kierrätykset ja muut kiemurat menivät meiltä heti hyvin, lopussa ollut aika pitkä kuljetus hypyltä toisella ohi ansahypyn taas aiheutti vähän harmaita hiuksia. Tai kyllä siitä selvittiin, mutta paremminkin olisi voinut ohjata. Lopulta onnistunut ajolinja löytyi. Toisella kokeilulla taisimme sitten selvitä radasta nollalla.

Toinen ratakin klaarattiin jotenkuten, mutta siinä sitten hinkattiin vähän useampaakin kohtaa. Sellainen jyrkkä putkeen vienti aika lähellä olevien keppien ohi oli meille vaikea. Svante kaarrotti väkisin sinne kepeille. Tehtiin sitten jonkun kerran pelkkää putkea niin, että Anu palkkasi heti putken jälkeen. Näin saatiin putkeen vähän enemmän imua (näitä täytyy tehdä lisää!). Myös lopun hyppy-putki-hässäkkää otin useamman kerran. Päädyin tekemään sinne juuri oppimani jaakotuksen, jota en vielä osaa kauhean sujuvasti ja optimaalisella ajoituksella tehdä, mutta eipä sitä kai opi, jos ei yritä. Tuohon kohtaan se sopi Svantelle hyvin ja onnistuikin sitten lopulta ihan kohtuullisesti.

Kontakteista radalla oli puomi ja keinu. Puomilla oli ekalla kiekalla palkka valmiin, muilla tehtiin niin, että Anu palkkasi kun Svante oli alhaalla. Tästä Svante vähän hämääntyi, mutta täytyy jatkossa tehdä niitäkin.