Räjähtäviä esineitä, meteoriitti-iskuja, teräviä hampaita, katkenneita hihnoja, avattuja ovia. Sattumaako?

Varoitus: sisältää kuvamateriaalia, joka saattaa järkyttää herkimpiä lukijoitamme.

Ei toki. Tosin pitkään luulin niin, mutta selväksi on käynyt, että kaikki ei voi olla sattumaa, asioilla on yhteys ja syy.

Ensimmäiseksi alkoivat vesikipot räjähdellä.  Vesi vain lensi ympäriinsä, ihan varoittamatta ja yllättäen. Vielä silloin kuvittelin (viattomana), että Into roiskii itse sen veden ympäriinsä, nyt olen oppinut ymmärtämään, että asia oli täysin päinvastoi. Urhea agenttimme vain yritti pistää vettä ruotuun ja _pitää_ sen kipossa. Tästä johtui myös aktiivinen vartiointi ja päivystys (päiväunia esittäen) vesikipon liepeillä, koskaan kun ei voinut tietää, että koska ne iskevät!

Urhea pikkuagenttimme suorittaa vaativaa vartiointi- ja valvontatehtäväänsä.

Seuraavaksi salainen agenttimme (silloin vielä melko pieni kooltaan) yritettiin likvidoida pudottamalla hänen päällensä suuri ja painava esine, ruokasäkki. Aina niin valpas päähenkilömme oli kuitenkin tälläkin kertaa nopeampi ja sai kuin saikin väistettyä. Kaiken lisäksi hän urhoollisesti ja voimiaan säästämättä pyrki minimoinaan sotkun ja siivoamaan jäljet. Mistään mitään ymmärtämättömät ja vielä silloin valaistumattomat perheen ihmisjäsenet syyttivät viatonta ja pientä eläinparkaa ruokavarkaudesta ja ahneudesta. Vähänpä tiesivät. Vaan näinhän se on aina kaikissa suurissa seikkailukertomuksissa, jännitystarinoissa, elokuvissa ja tv-sarjoissa; sinuun ja asiaasi ei uskota, yksin on sinun taisteltava pahuuden voimia vastaan. Intokin siis kantoi ristinsä ja pimitti todellisen persoonansa salaisena agenttina ja otti miehen tavoin vastaan kaiken sen mitä syliin työnnettiin. Hän tiesi, että tulevaisuudessa häntä odottavat vieläkin suuremmat haasteet ja että tämä kaikki on vain harjoitusta ja opettelua.

Taistelulajien opettelua henkilökohtaisen valmentajan kanssa.

Pian kävi selväksi, että räjähtelevät vesikipot eivät olleet vielä yhtään mitään, sillä perhettämme kohtasi järkyttävä ja ilmeisen päättymätön iskujen sarja. Tuleva sankarikoira haluttiin mitä palavimmin hengiltä, sillä pommi jysähti aina hänen lähettyvillään. Vihollinen kovensi panoksia hiljalleen, ensin agenttimme pedistä räjäytettiin vain pohja, mutta tästäkin hän kuin ihmeen kaupalla selvisi.

Huomatkaa Inton suuresti järkyttynyt ilme ja olemus.

Pohjan veivät, mutta loppua eivät saa!

Sitten räjähti koko makuupaikka. Voinette kuvitella sekä Inton että muun perheemme järkytystä kun havaitsimme tapahtuneet.  Ajatelkaa, eilen se oli vielä makuupaikka, tänään - no katsokaa kuvasta! Uskomattominta on se, että paikallinen Jack Bauerimme ei saanut tässä jysäyksessä naarmuakaan, vaan selvisi jälleen vahingoittumattomana. Todellinen teräsmi... siis teräskoira!

Siis se vaan räjähti...

Pommien lisäksi agenttiamme ahdistelivat kimppuun hyökkäilevät koirien talutushihnat. Ne tulivat ja yrittivät ilmeisesti kuristaa tarinamme pääkoiran, mutta pitkään jatkuneen koulutuksen ja ahkeran harjoittelun vuoksi hän oli ja on voittamaton ja hihnaparat jäivät aina toiseksi, kun sankarimme terävine hampaineen pisti moiset kiemurtelijat järjestykseen (lue: palasiksi). Saiko sankarimme tästä kiitosta? No ei, vain toruja ja moitteita, ikään kuin hän tarkoituksellisesti ja tahallaan tahi omasta halustaan olisi remmejä pureksinut. Vaan mitäpä tavalliset pulliaiset voivat sankaruudesta saati maapallon pelastamisesta tietää. Ja vaatimattomuus, sehän vain kaunistaa.

Huomatkaa tappajahihna Inton vieressä, kiitos agenttimmme ei ole siitäkään remmistä enää mitään hyöt... siis vaaraa kenellekään.

Tämä koiranpeteihin kohdistuva satunnaisin väliajoin toistuva räjähdyssarja on jatkunut näihin päiviin asti. Viimeisimmät räjähdykset ovat tapahtuneet ihan viime viikkoina. Karvainen Mr Bauerimme viettää päivänsä samoissa tiloissa perheemme ns. peruskoirien kanssa, mutta selvääkin selvempää on, että ketä näillä iskuilla tavoitellaan. Sen paljastavat räjähdysten jälkeisissä tilanteissa innokaan agenttimme suupielistä roikkuvat pehmusteet. Ilmeisesti vain vain hänen uskomaton nopeutensa ja jatkuva valppautensa ovat pelastaneet hänet vahingoittumiselta. Peruskoiraosasto on varsin järkyttynyttä tapahtuneista ja pyrkii yleensä sijoittumaan mahdollisimman kauas sankaristamme, mikä onkin täysin ymmärrettävää ja viisastakin; kaikista kun ei ole agenttien varsin isoihin ja vaativiin saappaisiin.

Vaan missään ei ole suurta tehtävää varten tähän maailmaan tullut agenttimme turvassa. Koiranpetien lisäksi kun väsymättömät vastustajat menivät ja räjäyttivät sankarimme autosta takapenkin :-o. Voinette vain kuvitella omistajan järkytyksen, kun hän havaitsi tapahtuneen, mutta kuin ihmeen kaupalla tästäkin pommi-iskusta selvittiin ilman ruumiillisia vammoja.

Koska pienet täsmäpommit eivät ole saavuttaneet päämääräänsä, on otteita kovennettu ja sankarimme ja muiden koiriemme ulkotarha on joutunut toistuvien ja raakojen hyökkäysten kohteeksi. Koska tarkkoja silminnäkijähavaintoja ei ole, emme voi olla ihan varmoja siitä, että mitä oikeasti on tapahtunut, mutta viimeisen vuoden aikana on ennen niin tasainen tarhan nurmipeite muuttunut sarjaksi monttuja. Tarha rajoittuu yhdeltä sivultaan pihasaunaamme ja sen seinusta onkin joutunut erityisen raa'an käsittelyn kohteeksi. Mielenkiinnolla odotammekin, että kumpi kaatuu ensin: agenttimme vai sauna.

Ei siis ole elämä helppoa sankareilla, jos ei aina sankareiden perheenjäsenilläkään. Jäämme odottamaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mikä on agenttimme päätehtävä, kuka voittaa ja kuka häviää. Elävän elämän 24 jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...