Tänään oli Ylökkin agikisat Hämeenkyrössä. Viskillä oli yksi ja Svantella kaksi agilityrataa.

Viskin suoritusta jännitin vähän etukäteen, edellisistä (katastrofaalisista) treeneistä oli jo kaksi viikko aikaa ja pelkäsin, että kierroksia on vähän liikaa. Pelko oli kuitenkin turhaa ja Viski teki tosi siistin ja rauhallisen radan. Harmittavasti onnistuin kämmäämään jotain kahden putken välissä olleella hypyllä ja sieltä saimme riman alas. Tulokseksi siis vitonen, jolla yllätyksekseni (myöhästyin palkintojenjaostakin, kun en osannut ollenkaan varautua) irtosi kolmas sija, nollaratoja siis vain kaksi, vaikka ei rata ollut mitenkään erityisen vaikea. Vitonen toki harmittaa vietävästi, mutta noin kokonaisuutena on taas kerran oltava suoritukseen varsin tyytyväinen.

Svante teki ekalla radalla tosi siistin ja kivan suorituksen. Keinulta saimme vähän hämärän vitosen (kukaan ei oikein osannut sanoa, että mikä se virhe oli), muuten hyvää ja sujuvaa menoa (ja ihan vaan vähän taas kerran harmitti, aikamme kun oli sekunnin verran nopeampi kuin voittaneilla...). Rata oli ilmeisen kinkkinen, sillä nollia tuli vain kaksi ja me olimme sitten Svanten kanssa vitosella  kolmansia. Ja taas myöhästyin palkintojenjaosta (no en osannut nytkään kuvitella, että olisimme sinne yltäneet).

Toinen rata menikin sitten ihan persiilleen. Jonkin aikaa hyvin kuosissa olleet kontakti levisivät täysin käsiin ja Svante roiskaisi niin puomin kuin aankin. Minulle kasvoi välittömästi metrinen sarvi otsaan ja en viitsinyt ohjata enää ollenkaan, joten tulokseksi sitten hyl. Ainoa mikä harmittaa on se, etten lopettanut heti, kun Svante teki ensimmäisen kontaktivirheen, vaan annoin sen jatkaa.

Illalla oli pakko tehdä Inton kanssa pitkästä aikaa vähän tokoa kotipihassa. Seuraaminen oli odotetusti vähän levotonta, mutta paikka hyvä. Nouto ja luoksetulo ihan OK, ruutua helposti, ei ongelmia. Sitten vähän kaukojen maasta istumaan vaihtoja, melko hyvin. Kivaa oli taas!