On ilmoja pidellyt... Jotenkin niin masentavaa - oma akviivisuustasokin romahtaa täysin tällaisessa harmaudessa. Yöks. No, eilen päästiin kuitenkin agilityilemään Svanten kanssa Eurotallille.

Anu veti treenit ja virittelikin aika kinkkiset kiemurat selvitettäviksi. Vaikeimmaksi kohdaksi kahdella ensimmäisellä radalla muodostui puomi-putki -yhdistelmä, jossa putki oli puomin alla ja putken suut tiukasti ylösmenon vierellä. Eli kerta jos toinenkin mentiin väärälle esteelle. Käännöksiä myös hinkattiin ja haettiin niihin parempaa rytmitystä, turhan helposti jään vain ihastelemaan kääntyvää koiraani ja unohdan liikkua eteenpäin. Toisella radalla keppien jälkeiseen hyppykuvioon kokeiltiin useampaakin tapaa, mutta takaaleikkauksin se ei onnistunut, Svantella ei ollut riittävästi vauhtia kepeiltä lähtiessä. Valssaamalla meni paremmin, kun vaan en ahnehtinut liikaa Svanten edelle ja sain näin valssin ajoitettua oikein.

Viimeinen pätkä oli kuuden esteen rykäisy, jossa aluksi kolme hyppyä, sitten melko pitkä kuljetus keppien pään ohi suoraan putkeen, josta sitten kepeille ja siitä alkuhyppyjen välistä puomille. Tähänkin sain kulumaan yllättävän paljon aikaa. Alun hyppykuviossa jätin koiran ensin selän taakse, sitten en liikkunut ja sitten liikuin liikaa. Putkeen meni hyvin ja sieltä haki kepit (melkoisen haastavasta kulmasta) hienosti. Ylivoimaisesti vaikeinta meille tällä radalla oli päästä sinne puomille yhden ansahypyn ohi, lopulta kun vaan menin itse edellä ja jätin törkeästi koiran selän taakse, saatiin tämäkin onnistumaan. Heti jos yhtään yritin kurkkia Svantea, reagoi se pään kääntymiseeni hyppäämällä sen hypyn.

Intokin pääsi vähän pujottelemaan. Ennen treenien alkua otin sen kanssa maneesissa pienen seuraamispätkän ja sitten liikkeestä maahanmenon, luoksetulon ja seisomisen putkeen niin, että palkka tuli seisomisen pysähdyksestä. Hyvin teki.