Perjantai-iltana tokoiltiin Annen ja aina niin ihanien ja taitavien Veli Viljon ja Toivon kanssa.

 Alkuperäisen suunnitelmamme mukaan ajatuksena oli treenailla tutulla ja turvallisella Tullin nurtsilla. Itse olin paikalla vähän etuajassa ja paikka olikin jo varattu, eli siellä oli muutama ihminen ja pari koiraa treenaamassa. Ajattelin siinä Annea odotellessani hyödyntää häiriön ja vein Inton paikallaoloon sinne toisen puolen nurmikolle (joidenkin kymmenien metrien päähän näistä treenaavista koirakoista, välissä autot parkissa, puita ja pari isoa hiekkakasaa).  Ei mennyt kuin nanosekunti, kun toinen koirista lähti ryysimään Intoa kohti omistajan huudellessa turhaan perään. Yritin pysäyttää koiraa karjaisemalla sille ja menemällä sen eteen, mutta sinne se ampui Inton luokse, ryntäsin sinne hätistelemään sitä ja sainkin pannasta törkittyä sen kauemmaksi ja oletin omistajansa nappaavan sen kiinni. Laitoin Inton uudelleen maahan ja ehdin kävelemään kauemmaksi, kun se samainen koira tuli taas. Nyt sitten jo karjaisin aika tiukasti, että ottavat sen koiran pois tai potkaisen sitä. Tästäkös ko. otuksen omistaja hermostui ja alkoi haukkumaan minua tiukkapipoiseksi. No, tällaisissa tilantessa sitä olenkin. Jos jätän Inton käskyn alle, tulee sen voida luottaa siihen, että se on turvassa ja saa olla rauhassa. Lopulta saivat haalittua sen koiran remmiin ja Into teki kolmen minuutin paikallaolon.

Olinkin sitten oikein rauhallisella ja hyvällä mielellä (NOT), kun Anne tuli paikalle. Päätimmekin sitten vaihtaa maisemaa ja siirryimme Pirkkahallin taakse. Häiriöitä oli sielläkin, mutta hyvin mahduimme treenaamaan. Into teki noutoa, ensin pelkkää palautusta puisella kapulalla, sitten ihan eteen asti metallilla. Ensimmäisellä kerralla kuvitteli olevansa tekemässä vauhtinoutoa ja pudottin kapulan, toinen ihan OK. Ruutuun vein ensin itse palkan ja sitten Anne, molemmat ihan hyvin. Seuraaminen välillä hyvää, välillä vähän huonompaa.Töitä, töitä. Luoksetulon otin vauhtiluoksetulona niin, että Anne piti Intosta kiinni. Tuli tosi kovaa ja sitten vielä onnistuneesti törmäsimme, kun väistimme molemmat samaan suuntaan. Sitten jäävät, joissa taas oikeat asennot, seisominen vähän löysä. Otin muutaman seisomisen erikseen pallolla palkaten, nyt hyvät ja terävät asennot.

Lopuksi otimme pienen paikallaolon, jossa Intolla oli vaikeuksia mennä oikein maahan (pää), mutta kun meni, niin pysyi sitten ihan hyvin. Ja sitten heiteltiin vähän narupalloja ja veljekset vetivät pienet ympyränjuoksut. Vertailimme vähän Inton ja Viljon kokoakin ja hyvin samankorkuisilta veljekset vaikuttivat. Into näyttää leveämmältä, mutta se taitaa johtua vaan melko muhkeasta turkista.