Ja taas mentiin. Sunnuntaina herätys 4.30 ja lähtö kohti Varkautta 5.00. Koko matkan satoi vettä, mutta perille kun pääsin, näytti vähän kirkkaammalta. Vaan ei sitä iloa kauaa kestänyt, kunnon sade alkoi oikeastaan heti kun maxit alkoivat.
Svanten kanssa kun siirryin lähtöviivalle taivas repesi ja kaatosade muuttui kaatosateeksi potenssiin kymmenen. Vettä tuli todella paljon. Oma fiiliskään ei ollut ihan katossa ja Svantekin vähän siristeli silmiään siihen malliin, että ei tainnut kauheati tykätä. Radalle kuitenkin lähdettiin ja alun hyppykiemurat klaarattiin ihan kohtuullisesti, mutta sitten Svante teki todella epätyypillisen virheen ja meni kepeillä toiseen väliin - kolme kertaa. Se rata oli sitten siinä.
Oli tosi outo juttu, Svante kun on varsin varma pujottelija ja hakee kepit melkeinpä mistä vaan ja miten päin vaan. Itsekään en mielestäni tehnyt tuossa mitään, lähinnä seisoin ja jätin Svantelle tilaa, kuten teen normaalistikin. Ja toisaalta Svanten pujottelun aloituksiin eivät minun tekemiseni ole yleensä vaikuttaneet millään tapaa. Mystinen ja harmittava virhe. Svanten edellinen keppivirhe tuli muuten tasa vuosi sitten, niinikään SM-kisoissa... En tiedä, että olisiko se todella rankka sade haitannut sen verran, että Svante ei jotenkin erottanut kunnolla tummanvihreitä keppejä tai jotain. Tai sitten sille tuli vaan arviointivirhe, eipä ne koiratkaan erehtymättömiä ole. No, niin tai näin. Ne kisat olivat meidän osaltamme sitten siinä.
Olin radan jälkeen niin märkä, että vaihdoin kaikki vaatteet alusvaatteita lukuunottamatta kuiviin (ne alusvaatteetkin olivat märät, mutta ei tullut otettua kuivia mukaan). Jos Oulussa oli kylmä, oli Varkaudessa kylmä ja märkä. Olin jo valmis lähtemään kotiin, kun kädet olivat niin jäässä, etten meinannut auton ovia saada auki (en pystynyt painamaan sitä kaukosäädintä ollenkaan kohmeisilla sormillani), mutta pienen ruoka- ja kuivattelutaukoni aikana sade olikin lakannut ja jäin sitten katsomaan finaalitkin.
Onneksi meidän perheessä jotkut haltsaavat tämänkin lajin: Anu ja Tuittu pääsivät hienosti finaaliin ja tekivät siellä tosi hyvää rataa, mutta sitten tuli harmittava kieltovirhe. Joka tapauksessa hieno kokonaistulos (5) ja komea 19. sija isosta minikoirajoukosta. Onnea, voitte olla suorituksestanne ylpeitä! Etenkin Tuitun pujottelunaloitus agilityradalla oli HIENO!
Kotona olin joskus yhdentoista hujakoilla illalla ja loppumatka oli aika tuskaa, Ediä litkien pääsin kuitenkin perille. Aika rankat kaksi viikonloppua takana, onneksi nyt helpottaa ja ei ole mitään suuria kisasuunnitelmia lähitulevaisuudessa.
Kommentit