Ensin alkuun KIITOS kaikille onnitteluista niin omasta, Svanten kuin Intonkin puolesta. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin muistaa, että miksi on jaksanut puurtaa ja treenata sateessa, kylmässä, kuumassa ja ties missä kelissä, ajanut treeneihin kymmeniä kilometrejä suuntaansa ja kotiutunut vasta yömyöhään jne. Toisinaan on touhu ehkä tuntunut vähän järjettömältä, mutta tällaisten onnistumisten jälkeen ei ollenkaan. Tämän voimalla jaksaa taas pitkään :).

Sitten Inton eilisiin agitreeneihin. Ensimmäinen pätkä oli "aika" vauhdikas, eli kaksi hyppyä, suora putki, kahden hypyn kautta takaisin ja toinen suora putki, josta 90 asteen kulma vasempaan hypylle, josta taas oikealle kaksi hyppyä ja kepit. Ongelmia tuli tuon toisen putken jälkeen. Mitään valssia en todellakaan ehtinyt sinne vääntämään, olin aika kaukana siinä vaiheessa kun Into sinkosi ulos putkesta. Kohta piti ohjata siis takaaleikaten, mutta Into-ressulle ei ole kukaan opettanut takaaleikkauksia. Sitä leikkausta sitten hinkattiin ja palkattiin kääntymisestä oikeaan suuntaan. Kepit Into haki hienosti, tosin niille tultiinkin ihan suoraan, mutta aika kovaa.

Toinen pätkä oli sitten (onneksi) vähän mutkaisempi. Ekalla yrittämällä kämmäsin yhden valssin, jossa päästin kaarteen venymään ties minne. Tokalla kerralla ihan mallikas suoritus. Tämäkin rata päättyi keppeihin, edelleen helppo sisäänmeno (lievä avokulma), jonka Into teki hyvin.

Tämä oli nyt viimeinen kerta tätä kuuden kerran intensiivikurssia. Kaksi treenikertaa viikossa on kyllä aika raskas tahti, kun muitakin agilitytreenejä (Svanten) on kahdet viikossa, mutta toisaalta taas tämä tiukka tahti tuntui sopivan Intolle, kun toistoja tuli riittävän tiheään. Nyt täytyy aktivoitua ja yrittää käydä vähän navetalla pyörähtelemässä, vaikka teenkin aina aivan liian helppoja treenejä. T-leirillä päästään onneksi kiitämään ja sitten ajattelin syksyllä jatkaa taas tuolla Marialla, jos vaan sopiva päivä löytyy.