Maanantaina Into pääsi agikiitelemään Eurotallille. Svante sai tällä kertaa jäädä kotiin.

Tommi oli viritellyt kaksi hyppyrataa. Kontakteja ei siis ollut,  kepeillä aina palkka. Eka rata meni meiltä hienosti, lukuunottamatta kepeillä palkkauksesta aiheutunutta katkosta oli se ihan oikea 0-rata. Jee. Rata ei ollut mikään supervaikea eikä ihan täysimittainenkaan, mutta silti :). Into oli tosi hieno, teki mm. hankalan takanaleikkauksen makeasti ja haki kepit hyvin aika tiukasta avokulmasta. Tällä jaksetaan taas vähän aikaa :).

Toinen rata olikin sitten huomattavasti kinkkisempi, tiesin jo heti tutustuessa, että ongelmia tulee. Radan alussa oli hyppy ja rengas, josta jyrkästi putkeen. Putken jälkeen oli kohtuullisilla väleillä ja ihan suorassa linjassa hyppy ja muuri ja muurin takana sitten kaksi hyppyä peräkkäin ikään kuin pystyssä. Ne piti mennä siksakkina. Itse olin jo muurilla noin kilometrin Inton takana, enkä meinannut millään saada sitä hyppäämään sitä muurin jälkeistä hyppyä oikein, Into teki niin ison hypyn jo muurilla, että oli periaatteessa melkein ohi hypystä saman tien. Tätä hinkattiin aika tavalla ja jotenkin se saatiin taaperrettua läpi, mutta oli vaikea kohta meille. Siitä kepeille taas avokulmasta, hienosti Into kesti myös kepeillä leikkauksen takana. Sitten muutama hyppy ja putken väärään päähän vienti, jossa olin taas tosi takana. Tämä oli vaikea, mutta nämä nyt ovat minulle vaikeita Svantenkin kanssa, en vaan osaa arvioida sitä kohtaa, jossa voin ns. päästää irti, teen sen aina joko liian aikaisin tai liian myöhään. Loppurata sitten ihan OK.

Into oli kyllä tosi pätevä, varsinkin se eka rata tuntui tosi hienolta viedä, kun oli koko ajan sellainen tunne, että koira kuuntelee ja lukee ohjausta hyvin. Suorastaan maagiseksi fiiliksen tekee se äänettömyys, olen tottunut suoraa huutoa huutavaa Svanteen, joten on tosi outoa ohjata koiraa, jok menee täysin äänettömästi. Toinen rata oli meidän tasolle aivan liian vaikea, Into teki siinä sen mitä se osaa ja olisi tehnyt enemmänkin, jos minä vaan osaisin ohjata. Mutta nyt taas tuntuu siltä, että ehkä tästä agilitysta vielä joskus tuleekin jotain, koska ja mitä, se jää nähtäväksi ;-).