Viime aikaiset agilitytreenit eivät ole Inton kanssa menneet ihan putkeen ja riemusta en kiljunut eilenkään, kun sain ratapiirustuksen eteeni. Rata näytti taas aika vaikealta ja ajattelinkin, että piirustusten reunat oli leikattu sellaisella sahalaitakuviolla siltä varalta, että epätoivoiset ohjaajat saavat vetää tarpeen vaatiessa ranteensa auki :).

No, verenvuodatukselta säästyttiin, sillä Into oli varsin pätevä ja yllätti taas kerran ohjaajansa osaamalla asioita, joita ainakaan minä en ole sille opettanut. Radalla oli kaksi kohtaa, joissa piti tehdä ns. poispäin-kääntö, itsellenikin ihan uusi kuvio. Into teki ne kokolailla täydellisesti. On se ihme otus.

Rata alkoi kahdella ihan suorassa linjassa olevalla perättäisellä hypyllä, joilta käännyttiin sitten 90 astetta suoraan putkeen ja putkesta taas 180 astetta takaisin päin hypylle, joka oli siellä putken menoaukon vieressä. Alussa annoin Inton vähän irrota lenkille ennen putkea, mutta kun otin haltuun ennen toista hyppyä ja ennen putkea, sain käännökset tosi pieniksi ja Inton kääntymään putken suultakin aika kivasti (Into tulee suorista putkista aina sillain singahtamalla pihalle, joskus vähän vaikea saada kääntymään yhtään minnekään). Sitten hyppy suoraan ja siitä suorassa kulmassa ollut hyppy takaa ja sitten rinnakkainen hyppy ihan normaalisti. Takaakierto onnistui myös tosi hienosti.

Seuraavaksi oli kolme hyppyä lievästi kaarevalla uralla ja sitten se neljäs piti kiertää takaa. Valssi olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta tähän kokeilin sitä poispäin-kääntöä ja se toimi hyvin. Sitten hypyn kautta putkeen ja siitä yhden hypyn kautta suoraan putkeen ja siitä taas 180 astetta puomille (putki ja puomi olivat siis ihan rinnakkain). Tässä tehtiin taas se poispäin-systeemi ja ensin Into kääntyi niin hyvin, että meni takaisin putkeen, mutta uusinnalla onnistui tämäkin.

Into oli varsin näppärä ja osaava. Muiden mielestä meno näyttää aina ihan hyvältä, itsestä ei jotenkin tunnu siltä. Minulla on Intoa viedessä koko ajan sellainen tunne, että homma leviää hetkellä millä hyvänsä. En vielä osaa luottaa Intoon ja nauttia Inton ohjaamisesta täysillä. Svanten kanssa tunnen ja tiedän rataa tehdessä jo, että nyt menee hyvin. Inton kanssa kun teen pätkän, joudun melkein kysymään muilta, että miltä se näytti. Tuntuma ei kerro totuutta. Rutiinia tarvitaan siis rutkasti lisää. En millään saa mieleeni sitä, että miltä Svante tuntui silloin kun aloitimme kisaamisen, eihän sekään nyt sitä kaikkea osannut, mitä nyt. Pitäisi Intonkin kanssa muistaa, että mekin aloitamme ykkösistä, ihan kaikkia kiemuroita ei siellä vielä tarvitse tehdä ja osata.