Meillä on edelleen kotikone rikki, joten päivitykset vähän laahaavat. Tosin eipä tässä ole pahemmin mitään päivitettävää ollutkaan.

Torstaina tartuin suururakkaan nro 2. ja trimmasin koirat. Tai kynin. Riippuu vähän katsantokannasta. Oiva ja Elvis eivät kumpikaan tahdo oikein jaksaa nököttää paikallaan, joten niitä yritin vain jotenkin edes vähän siistiä. Svanten kynin taas aivan karmean näköiseksi ja leikkasin siltä kaikki etujalkojen ja mahanalusen pitkät karvat pois (lumi tarttuu, kun ovat karvanlähdön jäljiltä ihan kuivaa ja karkeaa karvaa), Intolta ei onneksi tarvinnut leikata kuin kynnet.

Perjantaina käytin Svanten koirahierojaopiskelijoiden hierottavana. Tiesinkin jo etukäteen, että jumeja varmaan löytyy ja löytyihän niitä ihan tutuista paikoista, eli lavat ja takareidet. Svante oli opiskelijoiden mukaan unelmatapaus, se osaa käyttäytyä ja on helppo käsitellä, sillä on isot ja selkeästi erottuvat lihakset ja sieltä löytyi jumeja. Meidät toivotettiin siis lämpimästi tervetulleiksi uudelleenkin ja lupasinkin sitten mennä  kahden viikon kuluttua taas.

Svanten hieronnasta johtue perjantaina navettavuorolle pääsi mukaan vain Into. Tosin Intonkin treenit vähän supistuivat, kun huomasin, että sillä tulee kynnestä verta. Todennäköisesti olin leikannut torstaina kynnen aika pitkälle ja kun Into sitten riekkui tuolla mattoalustalla, aukesi kynnenpää. Verta ei tullut mitenkää älyttömästi, mutta tehtiin sitten vaan rauhallisia juttuja, eli lähinnä tokoa. Seuraamista, kaukoja pääasiassa. Näissä ei ihmeellisyyksiä, ihan kivasti Into teki. Sitten yritin aikana kuluksi opettaa sitä koskemaan kosketusalustaan nenällä, se olikin yllättävän haastavaa, sillä Into yritti aina ottaa alustan suuhun.

Lauantaikin otettiin aika rauhallisesti Svanten hieronnasta ja Inton kynnestä johtuen (myös omalla koko päivän kestäneellä pääsäryllänikin oli kyllä vaikutusta asiaan). Itse kävin vetämässä Tamskin vapaaharjoitteluvuoron, joka olikin ihan helppo nakki, kun paikalle osui niin taitavia koiria.

Sunnuntaistakin tuli koirille totaalinen lepopäivä, itse sen sijaan suuntasin Vantaalle katsomaan toko PM-kisojen loppuratkaisuja. Suomalaisten menestys olikin huikeaa, sillä Suomeen jäivät niin joukkuekulta kuin kaikki yksilömitalitkin, tärkeintähän ei ole suinkaan voitto, vaan murskavoitto :D. Sunnuntaille oli jäänyt vähän tylsiä liikkeitä, mutta hieno oli silti päästä seuraamaan toko-osaamista ihan maailman huipulta. Kotimatka kisoista olikin sitten järkyttävästä lumimyrskystä johtuen pitkä ja tuskainen, perille kuitenkin päästiin, kiitos vielä Hannalle kyydistä!