Tai Selkämaa. Tai ihan vaan Oiva. Niin tai näin, potilas voi hyvin. Niin hyvin, että meinaa melkein unohtua, että Oiva ei saa syödä mitään kovaa ja että ruoka pitää turvottaa. Tai sitten syödä Neuta tai muuta vastaavaa mössöä. Suu ei Oivaa tunnu vaivaavan mitenkään, arveltua turvotusta ei tullut ollenkaan ja muutenkin se on ihan kunnossa. Eli hyvältä näyttää, vielä kun muistan pitää puruluut piilossa ja antaa ruuan mössönä, on kaikki hyvin.

Torstai meni ihan velttoillessa. Sen verran on hektistä kyllä meno ollutkin niin töissä kuin vapaa-ajalla, että velttoilu tuli ihan tarpeeseen. Aika myöhään illalla (joskus ysin maissa) intouduin lähtemään Inton ja Svanten kanssa vielä metsälenkille. Oli ihana kävellä, kun oli tosi valoisaa ja näki umpimetsässäkin ihan hyvin ja ketään muuta ei näkynyt missään.

Jouluun asti kun jotenkin selviää, sitten alkaa loma.