No niin. Päivitykset laahaa pahasti perässä, mutta eipä tässä kummempia ole tehtykään (kotona ei konetta ja töissä kauhea kiire, eli ei ole oikein ehtinyt päivittelemään).

Loppuviikko meni vallan chillaillessa. Sääkään ei kaikilta osin ole suosinut, eli koirien aktiviteetit on olleet melkein pelkkää lenkkeilyä. Torstaille olin varannut navetalta vuoron, mutta koska olin töissä vielä 20 minuuttia ennen vuoron alkua, jouduin ikäväkseni senkin perumaan.

Ohjaaja pääsi juoksukoulutukseen lauantaina, kun Niina Linna tuli pitämään meille vähän juoksutekniikkavalmennusta. Jestas, että oli vaikeaa. Ei blondin logiikka tahdo taipua kaiken maailman kuopaisujuoksuihin sun muihin. Kun on vuosikymmeniä juossut etukumarassa, ahteri pitkällä ja lepsuin nilkoin, on aika vaikea yhdellä treenikerralla saada sitä kaikkea korjattua. Onneksi treenikertoja on vielä toinenkin ja niinpä tänä aamuna takapellolla aamulenkkiä tallustellessani vähän tunnustelin, että miten se kuopaisujuoksu oikein menikään. Seurauksena oli maanisena jalkojani vinkuen kyttäävä Into, hanskassa roikkuva Elvis ja kaukana edellä tallustavat Svante ja Oiva, jotka yrittivät kovasti näyttää siltä, etteivät ole meitä muita ikinä tavanneetkaan. No, harjoitukset jatkuvat.

Sunnuntaina oltiin sentään vähän tokoilemassa Tullin nurtsilla kera Annen, Emman ja Timon. Svantekin pääsi mukaan ja sai ottaa vähän seuraamista, ruutua ja luoksetuloa. Kaikki olivat suorituksina aika kamalia, mutta Svantella oli kivaa. Sehän se on koiran aktivoinnissa pääasia.

Into sai tehdä noutoa, joka ihan OK. Merkkiä ja ruutua merkin kautta. Nämäkin ihan kivasti. Sitten luoksetuloa suoraan että stopein. Seisominen on aika makea, kun annan vähän vartaloapua. Taidan tehdä nyt niin vähän aikaa ja vähitellen sitten pienentää. Maahanmenojen treenaamiseen kokeilin Annen vinkkaamaa karkuunjuoksua ja taidan sitä jatkaa, tuntui toimivan Intolla ihan hyvin. Sitten tehtiin taas uutta juttua, eli ohjattua. Nyt otin kapulalla ja molempia suuntia. Mitenkään ampumalla Into ei kapuloille mene, mutta alan hiljalleen tottua tuohon sen oppimisprosessiin, eli vauhti tulee kyllä. Lopuksi sitten kaukoja ja niissä tulikin ensimmäistä kertaa ihan totaalinen jumitus. Ei vaan pystynyt nousemaan maasta istumaan tai jos nousikin, niin jäi vajaaksi. Pienen hinkutuksen jälkeen sain onnistuneen vaihdon ja lopetin siihen. Kaukoja lukuunottamatta varsin onnistuneet treenit taas kerran.

Tänään jääkin agilityt väliin, kun menee töissä koko ilta. Täällä eletään varsin jännittäviä hetkiä, kun Pirkkalalle valitaan sen ensimmäinen pormestari. Tehdään historiaa jo ihan valtakunnallisellakin tasolla.