Keskiviikkona Svante pääsi piiiitkästä aikaa ihan oikeasti treenaamaan agilitya. Anu oli kehitellyt meille radan, jossa oli esteitä harvassa, mutta ne kaikki mentiin tosi monta kertaa -> radan muistaminen oli taas blondille aika vaikeaa.

Svante oli ihan kivan tuntuinen, siitä ennen joulua Marian treeneissä esiintyneestä hiihtelystä ei ollut jälkeäkään. Yllättäen ongelmia tuli kepeillä, joilta Svante yritti tulla useammankin kerran kesken pois. Kepit olivat kyllä hankalasti kohti seinää, mutta silti kysessä oli asia, jonka Svante ihan oikeasti osaa. No, pienen keskustelun jälkeen herra ymmärsi, että ihan oikeasti pitää pujotella loppuun asti. Myös keppien jälkeinen elämä oli vähän hankala, kätevintä siinä olisi ollut leikkailla takana, mutta kun se on Svanten kanssa vähän hankalaa, kun koira hidastuu heti merkittävästi. Väänsin sitten valsseja, välillä paremmin, välillä huonommin onnistuen. Kontakteista radalla oli aa, siellä palkka aina valmiina.

Toinen pätkä oli ohjaajan aivokapasiteetille armollisempi, eli huomattavasti lyhyempi, sellainen vauhtiympyrä. Tässä ei varsinaisia ongelmia. Rata päättyi aahan ja kerran Svante livahti omine lupineen pois aalta, sitten kun siitä huomautin, teki hitaan aan ja vasta kolmannella päästiin sellaiseen tuloksee, että nakit oli ansaittu. Sitten otettiin  koko rata uudelleen ja nyt saatiin ihan onnistunut suoritus aikaiseksi.

Olipa kivaa (ja helppoa!) mennä Svanten kanssa pitkästä aikaa. Svantekin oli kovin tohkeissaan ja tärkeänä, kun pääsi ihan ikiomiin treeneihin ilman Intoa.

Toki samassa reissussa Intokin oli mukana ja pääsi tokoilemaan ennen agitreenien alkua. Kenttä oli yllättävän hyvässä kunnossa, joten päästiin tekemään ruutua. Tein taas ihan helppoja, eli ensin niin, että palkka valmiina (salaa toki viety), sitten toinen niin, että itse olin ruudussa ja kutsuin Inton sinne ja kolmannessa taas palkka valmiina. Kaikki oikein hyvin.

Seuraaminen oli vähän levotonta ja etenkin käännöksissä Into taas tökki kättä ja vähän ylityöskenteli. Seuraamisen treenaaminen on ehkä ollut taas inansa vähäisempää, se näkyy näemmä heti. Asenne ja aktiivisuus olivat kuitenkin ihan kohdillaan. Merkkiäkin otettiin pari kertaa, ihan OK.

Uutena juttuna otettiin vähän ohjatun suuntia. Laitoin Inton merkille ja vein narupallon sivulle ja lähetin. Ihan alkeisjuttua siis, mutta jostainhan se aloitettava ennemmin tai myöhemmin ja nyt alkaa jo melkein olla se myöhemmin. No, nämä alkeisjutut menivät ihan hyvin.

Sitten pitkästä aikaa kaukoja. Edelleenkään s-m -vaihto ei ole ihan sellainen kuin haluan, jos nyt ei ihan toivotonkaan. Nyt Into taas kääntyi vähän vinoon, tähän täytyy taas muistaa kiinnittää huomiota. Ja juuri kun olin lopettelemassa, tuli Anu kuin tilauksesta paikalle ja pääsi naksuttelemaan meille istumisista. Meni ihan kivasti.